Talviveräjä: Lattiaremontti

Viime vuoden alkupuoliskolla kun ryhdyttiin puolitosissamme muuttoa miettimään ja tarkemmin talon kuntoa syynäämään, huomasimme sellaisen ihan pikkujutun että oli vallan rossipohja osittain romahtanut keittiön ja viereisen huoneen, jota jatkossa pikkukamariksi kutsutaan, alta. Ilmankos notkuikin. No eipä siinä, huoneet tyhjiksi, kaapit purkaen, vanhat osittain ja kokonaan lahonneet rakenteet veks, puruimuri laulamaan, puutavaraa tilaamaan ja uutta rossipohjaa tekemään.

Voin kertoa ettei ole naisten hommaa tämä. Tai osittain juu voi autella ja asetella villoja ja tuulensuojapapereita paikoilleen, mutta jos ei kantavaa parrua jaksa nostaa saati pönkätä paikalleen niin eipä siinä sitten juuri vikistä vaan jätetään voimailuhommat miehille. Kun ei se ihan puistokävely ollut niillekään, tuo isoimpien parrujen paikalleen laitto. Myös purkaminen sujui miehiltä jotenkin rivakammin kuin ainakaan allekirjoittaneelta. Nimimerkillä Tää naula ei nyt vaan irtoa.

Joku siellä nyt varmaankin miettii että miksi tehtiin käytännössä samanlainen lattia tilalle eikä tehty siitä nykytiedon ja -taidon mukaisesti kestävää ja hyvää. Kun kerran se vanhamallinenkin lahosi. Noh. Se vanha lattia kesti siinä reilut 50 vuotta ainakin, vaikka siinä oli muovimattopinnoite. Ja kissanluukut oli kiinni, luoja ties kuinka monta vuotta ne oli sillä tolalla olleet. Eli siis ilmankierron, kuivumisen yms. kannalta huono juttu. Löytyi myös uretaanivaahtoa sahanpurujen kaverina eristeenä, muun muassa. Nyt on lattia eristeitä ja tuulisulkuja myöten hengittävä, muovimatot sai kyytiä ja tilalle tuli lautaa. Nykytiedon mukaisistahan ei vielä tiedä, kauanko ne kestää. Kun ne on niin uusia kaikki. Vaikea siis sanoa tuleeko lahoa, hometta jne. Emme siis todellakaan automaattisesti teilaa kaikkea uutta ja ihmeellistä, mutta tässä kyseisessä lattiahommassa ainakin todettiin että vanhassa vara parempi. Kun tuntuu nämä lahoamis-, homehtumishommat olevan hieman henkimaailmankin asioita. Tai siis teoria on teoriaa ja käytäntö näyttää sitten kuinka käy. Eli, tällä sijainnilla ja tässä tällä tavoin rakennetussa talossa rossipohja on melko kestävä ratkaisu. Tietysti ihmisten elintavat keskimäärin ovat muuttuneet tässä vuosikymmenten saatossa, mm. lämmittäminen ja suihkussa lutraaminen on lisääntynyt huomattavasti. Riski lahoamiselle ja homentumiselle saattaa siis olla suurempi kuin ennen. Mutta kun nämä tiedetään niin voimme niihin itsekin kivasti vaikuttaa. Eli, tehokkaat suihkut ja tuuletukset, ei +25 huonelämpötilaksi.

Sitten vielä pari kuvaa lattiaproggiksen etenemisestä:

Alkutilanne lattian alta. Kasat on lattian eristemateriaaleja, n.
1,5m liian alhaalla. Repaleet entisiä tuulensulkupapereita,
pitkittäiset puut läpilahoja. Lupaava startti.

Muovimatot ja niiden alla olleet puukuitulevyt poistettu
pikkukamarin lattiasta. Kiinteä komero on vielä paikallaan.

Pikkukamarissa, lautojen poistoa. Tuosta
muuten ei pitäisi näkyä maahan asti, vaan
vastassa pitäisi olla sitä tuulisulkua.

Pikkukamari, kiinteä komero on saanut lähteä lattian purun
tieltä. Sitten vaan eristeet pois. Tässä näkyy hyvin kuinka
lattiarakenteet oli romahtaneet.

Purut ja eristeet pois, nätti ristikkorakenne!

Keittiön lattia sai saman kohtelun, tässä
eristepuruja imuroidaan ihan tarkoitukseen
suunnitellulla vehkeellä. Kannatti vuokrata
muuten, lapiohommissa oltaisiin varmaan
edelleen ilman tätä.

Tässä se puruimuri nyt puksuttaa tavaraa pellolle.

Pikkukamarin lattia totaalisen purettuna. Vielä pohjalta roskat
pois niin pääsee uutta lattiaa laittamaan.

Iskä ja Markus asettelemassa kantavia rakenteita. Millin-
tarkkaa hommaa.

Jossain vaiheessa ilmestyi tällainen työturvallisuuskauhistus
keittiön "lattialle". Ennen kuin kauhistutte enempää, lasta
ei tosiaan päästetty tänne. Oli kuulemma muuten ihan kiva,
mutta kun illalla pariin otteeseen paukahti sulake niin hieman jännitti
tuosta lähteä könyämään vaihtohommiin.