Kyläyhdistysaktiivit

Saatiin joku aika sitten postilaatikkoon kutsu alueellamme toimivan kyläyhdistyksen vuosikokoukseen. Miehellä oli sopivasti vapaata kyseisenä ajankohtana, joten päätimme mennä aiheuttamaan pahennusta koko perheen voimin. Meidän nuori herra nimittäin veti ihan omaa showtansa kokouksen ajan. Ilmeisesti se ei kuitenkaan haitannut, sillä puhuivat miehen ympäri hallituksen jäseneksi.

Kovasti tuntuivat olevan innoissaan uusista nuorista asukkaista, hehe. Eikä meilläkään valittamista ole, mukavaa porukkaa vaikuttivat olevan ja jos ei nyt ihan innosta hihkuen niin ainakin mielenkiinnolla jäämme katsomaan tuleeko yhdistystoiminnan kautta tutustuttua naapureihin ja muihin lähialueen asukkaisiin paremmin. Omasta asenteestahan asiat on pitkälle kiinni, kuten hyvin tiedämme.

Kyläyhdistys omistaa kauniin vanhan puukoulun tässä lähellä, jota miehen isäkin on aikanaan käynyt. Siellä järjestetään mm. hallituksen kokouksia ja muita yhdistyksen tapahtumia. Koulua myös vuokrataan juhlatilakäyttöön. Koulun yhteydessä on myös suht hyvännäköinen nurmikenttä, jalkapallokentän kokoinen. Sen tosin omistaa kaupunki, mutta varaustilanteen mukaan yhdistys on saanut sitä käyttää. Tähän mennessä koulu kenttineen on ollut aika vähällä käytöllä. Olisi mukava jos koululle saisi vaikka jotain äiti-lapsikerhoa (yllättävää että minua kiinnostaa tällainen), jumppaa, lasten iltapäiväkerhoa tai muskaria tai vaikka neulontakerhoa. Ja miehille toki myös, mistä nyt ovatkaan kiinnostuneita. Olisi tuossa kävelymatkan päässä sitten hieman tekemistä ja aikuista ihmisseuraa. Tällä hetkellä kaikki luetellunlaiset toiminnot ynnä muut palvelut sijaitsevat tosiaan keskustassa auto- tai vähintään fillarimatkan päässä.

Pikkupuuhastelua pikkukamarissa ja kuistilla

Meidän vanha sohva on patsastellut pikkukamarissa pystyyn nostettuna turhan panttina muutaman kuukauden. Että jos sille vielä jotain käyttöä löytyisi. Sitten kissat omivat sen hengailu- ja yrjöilypaikakseen. Oikeesti. Joka. Saamarin. Päivä. No ei joka kerta sinne sohvalle. Hermot menee. Yhtälöön voi lisätä vielä parin vuoden takaiset vauvan puklut ja pissat niin tulokseksi saadaan käyttökelvoton. Sohva saa siis lähteä kaatopaikalle. Ja siitä se idea sitten lähti... Eli tyhjennetään samantien koko pikkukamari puolisko kerrallaan ja maalataan lattia.

Muuten ihan jees, mutta meillähän on tällä hetkellä prioriteettinä saada yläkertaan rakennettava makuuhuone tyhjäksi romppeesta, että päästään aloittamaan varsinaiset rakennustyöt. Joten mikä olisikaan loogisempaa kuin raivata alakerran pikkukamarista kaatopaikalle menevä sohva pois ja siirtää muuton jäljiltä sinne dumpatut erinäiset irtaimistomme osat sivuvintille. Kun tuli vaan äkillinen tarve saada maalatuksi pikkukamarin lattia ja saada koottua sinne kaappi jonne puolestaan on tarkoitus ahtaa muuton jäljiltä vielä laatikoissa olevia tavaroita. Menee hermo kun nurkassa jos toisessakin on ihmeellistä rojukasaa ja laatikoita pölyä ja kissankarvaa keräämässä. Kaappihan pitää tosin purkaa sitten joskus tapetoinnin tieltä, että sikäli voi miettiä onko tässä nyt mitään järkeä. Mutta saadaanpahan ainakin lattia maalattua.

Myös kuistilla tehtiin pikainen raivausoperaatio, juurikin tämän rojuläjäketutuksen takia. Ei se vieläkään ole mun unelmien valoisa veranta, jossa nautiskellaan kahvia ohuista posliinikupeista pitsiliinoja varoen mutta ainakaan se ei ole enää järjetön kamaröykkiö. Kuvassa näkyvät jääkaappi ja kuivauskaappi ovat tuossa lähtökuopissaan, näillä näkymin kierrätyskeskukseen sillä meille ne ei mahdu ja kukaan ei niitä ole ilmoittanut haluavansa.

Lattiaa näkyvissä! Nuorta herraakin ihmetyttää.

Eikä meille sitä pitsiunelmaa varmaan ihan lähivuosina ole tulossa, tuntuu jotenkin että kuistin täyttää hieman kaudesta riippuen hiekkalelut, kurahaalarit ja eriparirukkaset seuraavat jotain 10 vuotta. Mutta hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, ja pitäähän ihmisellä unelmia olla. Siihen asti painotamme funktionaalisuuteen. Tietysti tuo kuivauskaappi voisi helpottaa tulevaa ulkovaatehuoltorumbaa, mutta herraa mietityttää kaapin sähkönsaanti. Ehkä jäämme pohtimaan kaapin kohtaloa. Ärsyttää vaan kun se nököttää tuossa turhan panttina, eikä se varsinaisesti tilan kaunistuskaan ole. Mikähän siinäkin on ettei kuvan oton ajaksi voi edes sitä vähää tehdä että oikaisisi kenkärivit (saappaat retkottaa tuossa etualalla) ja siirtäisi poltettaviksi menevät pahvit pois kuvasta, tai laittaisi verhot takaisin paikalleen? 

Se ipanan nuha, joka sai alkunsa pihahommissa tarttui sitten minuun. Ei sinällään yllätys. Nyt on pää täynnä räkää,  öisin ei saa nukutuksi, ajatukset on puuroa ja kirjoittamisesta ei tule mitään. Puhelinkaan ei suostu latautumaan, joten tässä ollaan harvinaisen virrattomia kaikki. Tai on mies vielä toistaiseksi oma itsensä, mutta sillä menee aika töissä, remontissa, sählyssä, milloin missäkin. Eli jutut voi olla vähissä jonkin aikaa ja kuvamateriaali olematonta sillä enhän minä osaa pitää kameraa mukanani, eikä varaluurin kamerasta ole mihinään.

Klapiteline saunalle

Jos sitä isäntäkin välillä tulisi tänne rupattelemaan kun kerran lupasin osallistua blogin tekstien kirjoitteluun enkä vain aiheena olevan remontin suorittamiseen.

Ja kuten kirjoituksen aihekin antaa ymmärtää tuli tuossa iltana luotua klapiteline saunan eteen. Rehellisesti sanottuna jatkoin kyllä vielä seuraavana aamuna kun Makitan akku päätti loppua kesken puuhailun. Edellinen teline taisi joskus talven mittaan sortua kun siitä poimittiin klapeja saunan pesiin. Tai noh se edellinen teline oli lähinnä muutama keppi nojalla saunan ovikatosta vasten. Eli alimmat klapit lepäsivät maata vasten. Varmasti kuivuvat siinä hyvin joo.

Joutui pitämään tauon akun hyytymisen takia.

Ja kun täällä Talviveräjällä on nyt innostuttu kierrättämään rakennusmateriaaleja, niin tähän uuden uuteen klapitelineeseenkään kehdannut käyttää muuta uutta kuin noin parikymmentä torx ruuvia, joita niitäkään en kyllä joutunut kaupasta hakea. Yllättäen täältä remontin keskeltä kun noita ruuveja löytyy jos jonkin kokoista. Loput materiaalit löytyikin sitten puimalan takaa. Yhteensä taisin tähän projektiin  käyttää seitsämän heinäseivästä. Valitettavasti kolmea niistä jouduin sahalla lyhentämään hieman käytännöllisemmän mittaiseksi. Mutta kai se on parempi keksiä näillekin jotain käyttöä sen sijaan, että maatuvat lopulta tuonne mäkeen.

Nikkaroinnin uhriksi joutuneet heinäseipäät vielä täysin tietämättöminä kohtalostaan.

Eihän tämä nyt mitään huippu Suomi-Designiä ole, mutta koulutetun muotoilijan näpeissä uusi klapiteline syntyi noin tunnin työskentelyllä. Suorastaan funktionaalista muotoilua; pitää klapit irti maasta, käyttää mahdollimman ison alan käytössä olevasta tilasta ja ei ainakaan ihan ensimmmäisenä näytä siltä, että saunan eteen olisi tuotu jotain uutta ja ihmeellistä. Tuo viimeinen pointti nyt on sitten ehkä hieman kyseenalainen; jos talolle, jonka hengen haluaa säilyttää, kannattaako yrittää tehdä vanhan oloista vai ihan rehellisesti uutta remontoidessa? Toistaiseksi tämä remontti on kai kuitenkin yrittänyt pitää talon vanhan näköisenä, vanhahan se kuitenkin on. Toisaalta kun tuossa pihassa nyt kuitenkin seisoo 2000-luvun auto ja katolla on ties mitä antenneja niin kyllähän kaikki näkevät ettei ihan 50-luvulla enää elellä teki remonttia miten vain. Tuohon saunan eteen tuollainen heinäseiväs viritys nyt toimii. Ei pistä silmään.Tämä asioiden henkinen ikä ja näkö on asia josta varmaan tulen tekemään ihan omankin postauksen jossain vaiheessa, joten annetaan sen asian nyt olla ja palataan otsikon asiaan.

Edusta vielä siivoamatta.

Samalla tuli siivoiltua tuosta saunan edestä muutaman vuoden edestä lehtiä ja muuta luonnon tuomia ylläreitä.

Edusta siivottunua ja klapit telineessä.

Kyllä taas kehtoo mennä saunomaan isommallakin porukalla.

Pihan siivousta

Poltettiin alkuviikosta pieni kasa viime syksyn puunkaadosta jääneitä risuja ja havuja. Silloin kaatui kolme vanhaa ja isoa lehtipuuta, muistaakseni tammi ja pari vaahteraa, sekä yksi iso vanha kuusi. Ja sitä risukkoa oli aivan jumalattomasti, onneksi meillä oli apureita! Poltettavaa on vielä melkoiset määrät, samoin kuin pihapiirissä huonokuntoisia, kaatoa odottelevia puita. Samanlainen savotta siis odottelee to do-listalla. Ainakin saadaan polttopuuta.

Jälkikasvu ottaa rennosti. Yllättäen seuraavat päivät ja yöt
on  menneet niistäessä ja yskiessä. 

Juuri tällä hetkellä ei tosin kehtaa poltella ainakaan ilman että kaivaa ensin kuoppaa tai vastaavaa notskille tuohon peltoon, seudulla kun varoitellaan ruohikkopalon mahdollisuudesta. Pelto missä nyt ollaan risunuotiota pidetty ei varsinaisesti ole se "paloturvallisin" paikka, kuten kuvasta näkyy. Tarkkana pitää olla.

Keittiössä tapahtuu: tiskipöytä ja yläkaapit

Esittelyssä tällä kertaa keittiön tiskikuoltokeskus säilytysratkaisuineen. Liikkeelle lähdettiin purkamalla kuvan mukainen järjestelmä. On todella söpö, kyllä. Siis oikeasti, tässä kuvassa ihan tosi symppis. Melkein kuvaan mahtunut korkea kaappi oli myös oivallinen paikka säilöä erilaisia asioita. 

Ikäväksemme kuitenkin lähempi tarkastelu osoitti maalien lohkeilleen ja olihan ne jo aika pinttyneitä. Tuohon ei myöskään mahdu sähköliettä ja tiskikonetta allaskaapin viereen. Keittiön ainoa vesipiste (siis eikö 50-luvun keittiössä olekaan useamapaa vesipistettä, kummallista!) kun on just tuossa hanan osoittamassa paikassa, joten tiskikoneen paikka on siinä hollilla sitten ja piste. Eikä me haluttu/jaksettu/ei ollut varaa alkaa vetämään vesiputkia toiselle puolelle keittiötä. Sähköliedellekään ei kovinkaan montaa sijoituspaikkaa ollut johtuen mm. kahdesta ovesta, kaksista ikkunoista ja puuhellasta, joka ehdottomasti haluttiin säilyttää. Niiden paikat kun on melko pysyväisesti siinä missä ne nyt on. 

Tokihan purkamisen jälkeen keittiössä tehtiin paljon puhuttu lattiaremppa sekä seinien pintaremppa. Näiden puhteiden jälkeen käsistään kätevä herra Heikkilä rakensi meille tiskinurkkauksen. Ei tosin ollut sieltä tukevimmasta päästä.

Astetta industriaalimpi tai jotain.
Mä olen aina ollut tosi huono
näissä tyylisuuntauksissa. 

Tiedoksi teille, jotka nyt kauhistelevat ihan hyvien kaappien ja laatikoiden hylkäämistä: ei hätää. Ne kunnostettiin eli maalit raaputeltiin veks, pari hapertunutta tausta- yms. levyä vaihdettiin ja sitten ne koottiin uudelleen ja maalattiin. Valitettavasti hauska kippikaappi, leivinalusta ja korkea kaappi jäivät uudesta kompleksista pois tilanpuutteen vuoksi mutta yläkaapit, allaskaapin sekä laatikot käytimme hyväksemme. Ehkä noita poisjääneitä voi hyödyntää jossain muualla.

Raaputettu ja hiottu.

Uusi tiskipöytä tehtiin liimapuulevystä. Siihen sahattiin koloset upotettaville tiskialtaalle sekä sähköliedelle ja sitten se öljyttiin tummanruskeaksi, värin nimi taisi olla konjakki (miten se herra siihen niin ihastuikaan).

Hieno tästä tulee.

Sitten vähän sahailtiin liimapuulevyä, että päästiin liimaamaan niitä uudelleen yhteen. Tarvittiin siis tukevia "väliseiniä" tiskipöydän päätyihin ja uunin ja tiskikoneen väleihin muun muassa sekä tietysti pohjalevyä allaskaappiin ja sokkelia ja mitä vielä. Oikean levyistä tai syvyistä levyä siis ei ollut valmiina niin piti sitten itse tehdä tämäkin. Siis herra teki.

Tässä viritellään liinoja puristamaan liiman
kuivumisen ajaksi. On siellä puutappejakin
liiman lisäksi.

Sitten vaan sahaa, lisää liimaa ja puutappeja ja voilà! Kuvassa poseeraa maalausta odottava uunin "kotelo".

Nuoriherra Heikkilä kävi vetäisemässä
puumerkkinsä tuonne yläkulmaan, ilmeisesti
hyväksynnän merkiksi.

Anna lapselle pensseli ja...

Tämä ei ole lapsityövoimaa. Tämä on koko
perheen osallistavaa yhteistä harrastustoimintaa.

...Tadaa! Saat asennusvalmiin tiskipöydän / keittiön työtason. Huomatkaa muuten että liesituuletin ja yläkaapitkin on jo paikallaan, ohhoh. Vähän ehkä näyttää hassulta kun liesituuletin on eri korkeudella kuin kaapit, mutta näin vältetään pään koliseminen tuulettimen reunaan kokatessa ja varmistetaan kokkaajan yltäminen kaappien sisältöihin.

"Täähän on just hyvä maja hei, kattoluukku ja kaikki! Kato
äiti kun mä kurkkaan täältä!"

Loppusilauksena laatikoihin vedettiin hyllypaperit pohjalle. Laatikoiden sisäosat ovat kaiketi alkuperäiset ja näin ollen hieman kuluneet ja aikaa nähneet. Emme kuitenkaan jaksaneet alkaa maalata niitä kun "eihän ne minnekään sieltä näy". 

Nätit tulee.

Tässä se nyt on! Tosin laatat puuttuu tuolta välitilasta vielä, mutta kyllä on hieno. Sitten kun saadaan ne laatat laitettua niin saadaan valoakin tiskialtaan päälle. Salakavalasti on muuten kaiken maailman roippeet hiippailleet heti tasojen päälle. No osa on kyllä ihan aseteltu sinne. Pahoittelut valoilmiöstä.

Keittiö ei ole ihan näin vaaleanpunainen oikeassa elämässä.