Kasvihuone

 Tontilta löytyy kasvihuone. Viime kesänä se pääsi vähän villiintymään:

No kasvejahan nuokin.

Puolustukseksemme pitää sanoa, että viime vuonna tapahtui kolme suurta surua aiheuttanutta menetystä, vietettiin siis kahdet hautajaiset sekä järjestettiin ja toki juhlittiinkin omat häät joten puutarhapuuhat jäivät taka-alalle. Muistaakseni vapun tienoolla keksittiin myös tämä rossipohjan romahtaminen. Jotenkin kummasti se kasvihuone sitten vaan jäi oman onnensa nojaan, kuten yläkuvasta näkyy. Nyt ollaan kuitenkin suunniteltu ottavamme se hyötykasvikäyttöön. Tarkoitus on kokeilla ainakin kurkun, tomaatin ja chilin kasvatusta. Chilit ja kurkut meinattiin laittaa ihan siemenestä mutta tomaatin kohdalla voitaisiin oikaista suoraan taimiin. Kahden kissan ja yhden naperon taloudessa haluamme minimoida esikasvatettavien kylvösten määrän. Mikä siinä onkin että niitä ruukkuja pitää sörkkiä ja heitellä ja hentoisia sirkkalehtiä käydä pureksimassa? Jättäkää meidän kasvivauvat rauhaan, kiitos.

Meillä on kasvanut, tai pikemminkin kituuttanut, aiemman asunnon aurinkoisella takapihalla näitä edellä mainittuja vihanneksia pienissä määrin, mutta parin vuoden ulkokasvatuskokemuksesta viisastuneena lykkäämme kurkut, tomskut ja chilit tällä kerralla kasvihuoneeseen, kerran sellainen on käytettävissä. Vielä toissapäivänä kasvihuone näytti kutakuinkin tältä:

Löytyy grilliä, ruukkua, lannoitetta, kastelujärjestelmää,
hiekoitushiekkaa, puutarhatuoleja, kuokkaa, kissojen
kuljetuslaatikkoa, kastelukannua, puutarhasaksia...

Kävi nimittäin niin että marraskuun märkyydessä muuttaessa tuli sullottua kaikki pihaan ja puutarhaan jotenkin liittyvät asiat suurimmalti osin tuonne. Nyt saatiin raivattua sen verran, että vasen puoli olisi valmiina hommiin mutta oikea puoli on edelleen tavaransäilytystilana. Se voi tietysti olla ihan järkevää aloittaa harjoittelu ikään kuin puolikkaalla kasvihuoneella ja sitten kokemuksen karttuessa lisätä panoksia. Niin ja riippuuhan sen tilan tarve myös esikasvatuksen onnistumisesta.

Onpa siistiä.

Nuo kasvusäkkien "altakasteluruukut" tuli kasvihuoneen mukana. Kokeillaan nyt miten niiden kanssa homma pelittää. Jos menee hermo niin tiedetäänpähän ensi vuonna taas paremmin. Muutama vuosi sitten Markuksen isä hankki ne kaiketi silmällä pitäen sitä seikkaa, että täällä ei olisi ihan joka päivä kastelijaa mikäli tarve vaatii. Silloin nimittäin tämä Talviveräjämme ei ollut asuin-, eikä oikein edes kesämökkikäytössäkään. Siihen tarpeeseen eittämättä kelpo pelit. Itselläni ei näistä siis kokemusta ole. Kaipa näiden ja kasvusäkkien idea on tehdä homma mahdollisimman simppeliksi, että aloittelijakin kokee onnistumisen tunteita. Eli meille mitä mainioimmat siis. Onko kenelläkään mielipiteitä tai vinkkejä näihin liittyen?

Tämä onkin jo tutumman näköistä.

Pitäisi varmaan ihan kylvää ne siemenet että pääsee alkuun.


Kivaa, uusi lukija! Tervetuloa Elina. Tervetuloa vielä Bloglovininkin kautta lukijaksi ryhtyneelle ;).