Sähköä lieteen

Vihoinkin, noin neljän kuukauden odotuksen jälkeen olemme saaneet talouteemme sähkölieden. Sähkömies kävi kytkemässä sen tässä alkuviikosta ja uuni onkin siitä lähtien ollut miltei päivättäin kuumana. Tähän asti siis olemme pärjänneet yhden levyn pöytämallisella keittolevyllä sekä puuhellalla, jonka sisuksissa uunijuuresten kypsyminen otti noin viisi tuntia. Polttopuuta kului ihan kivasti, keittiö saattiin mukaviin ruotsalaista saunaa vastaaviin lämpötiloihin ja tuli nälkä siinä odotellessa. Että ehkä siellä joulukinkun voi laittaa ja karjalanpaistit haudutella, mutta leivontaan ja ns. normiuuniruuan tekoon on hän ehkä turhan tehoton. Tai sitten en vaan osaa. 

Tässä siis meidän "sähköhella-Ella", meistä se sopii ulkomuodoltaan ihan kivasti meidän huusholliin. Koska sehän on tärkeintä.

Toimii, tosin vielä ollaan tutustumisasteella.

Liesihän ei todella ole uutena hankittu, vaan otimme pokalla käyttöön täältä talosta löytyneen, herra Heikkilän vanhempien kodissa muinoin tehdyn keittiöremontin tieltä tuodun värkin käyttöön. Keraaminen on hänen tasonsa, jota kodinhengetär arvostaa helppohoitoisuutensa vuoksi. Uunissa puhaltaa kiertoilma, joka on ainakin rouva Heikkilälle uusi tuttavuus. Mutta ihan tasaista jälkeä tuntuu tekevän.

Tuotos. Se on leivän puolikas, kokonaisesta en kerennyt
nappaamaan kuvaa kun se hävisi vauhdilla parempiin suihin.

Jee, olen onnellinen!