5.11.2014

Yläkerta edistyy

Hyvää syksyä kaikille! Se on taasen tovi vierähtänyt edellisestä kirjoitelmasta. Loppukesän ja alkusyksyn aikana täällä Talviveräjällä (vai -ssä?) on sen sijaan tapahtunut yhtä ja toista: saatiin lastenhuone ja makuuhuone valmiiksi, työmiehet kävi elokuun aikana tekemässä kellariin portaat ja lattian (niistä tulossa erikseen juttua sitten joskus...), käytiin synnyttämässä yksi tyttölapsi maailmaan. Ja nyt ollaan sitten ollaan ihailtu näitä aikaansaannoksiamme. Ei liene yllätys kellekään että eniten ollaan ihailtu pientä vauvapalleroistamme :). Eihän tässä siis mitenkään ole ehtinyt blogia ylläpitää.

Tänään perheemme miesporukka lähti venettä nostamaan ja minä jäin vauvan kanssa kotiin. Nyt tyttö tuhisee vaunuissaan umpiunessa joten ajattelin käyttää ajan hyödyksi ja huudella täälläkin vähäsen (eiköhän se kohta tuolta herää kun pääsen tässä vauhtiin).

Tässä tulee siis kuvamateriaalia jos jonkin verran makuuhuoneisiin liittyen. Otetaan ensin käsittelyyn lastenhuone, joka joskus toissa kesänä näytti vielä tältä:

Nykyinen lastenhuone silloisena väliaikaiskeittiönä.
Keittiöhommien jälkeenhän tästä huoneesta tehtiin silloin kolmihenkisen perheemme makuuhuone ja vaatteiden ja sekalaisen tavaran säilytystila. Siitä ajasta ei tosin ole kuvia, ja ehkä hyvä niin. Oli nimittäin aika täyteen tupattu huone.

Sitten huoneeseen tehtiin ihan oikeasti pieni pintaremontti: lattia vaihdettiin muovista parkettiin, tapetoitiin ja vähän maalattiin piippua:

Möhömahalla voi sentään läiskiä liisteriä tapettiin.
 Nämä asiat tapahtui siis jossain vaiheessa elokuuta. Ihan tarkkaan en muista missä vaiheessa kun mulla ainakin oli pieni paniikki oikeastaan koko elokuun saada hommat valmiiksi ennen vauvan syntymää. Ehkä olenkin jo asiasta maininnut?

Siitä kivaa hommaa, että poitsukin pääsi mukaan meininkeihin.

Piippu maalattiin muuten vielä harmaaksi ja lisäksi liitutaulumaalilla tehtiin siihen tuommoinen, no, liitutaulu. Voi siihen sitten luvan kanssa piirellä seinään, jos jäisi ne tapetit rauhaan. Valmishan huone ei oikeastaan ole vieläkään. Vaatekaappi odottaa loppuunsaattamista, nyt siellä on seinät pinkopahvilla ja sitä käytetään pyykkikaappina. jotain hyllyä ja tankoa nyt ainakin varmaan laitetaan sinne sitten joskus. Myös sellainen sisustuksellinen ote on hieman hukassa vielä, nyt sinne on vaan kannettu tavarat tyylillä "tää on nyt ihan hyvä toistaiseksi tässä".

Tuolinsöpöläinen saa joskus uudet kankaat yllensä.

Jonkun mielestä oma huone taitaa olla aika kiva.

Tapetti on muuten Pihlgren & Ritola:n Avaruuslintu.

Ja verhot puolestaan Almedahls:n Fågelsång.

Sitten isin ja äidin huoneeseen, mars. Ennen remontin alkuahan huonetta ei oikeastaan ollut lainkaan olemassa, vain seinää ja lattiaa raakalaudasta. Lattiassa oli sahanpurueriste ja seinissä ei mitään. Katossa toki oli eristeitä, mutta sinnekin laitettiin sitä lisää. Kuvamateriaalia eristyshommista voi tsekata tästä aikaisemmasta postauksesta.

Jonkun mielestä myös isin ja äidin huone on aika kiva.

Osassa seinistä on pinkopahvit tapettien alla, osa (vaate"huoneen" puoleiset) seinistä on vain vanerilevyä, johon on suoraan liisteröity tapetti. Varsin toimiva ratkaisu tähän väliin kun piti vain erottaa vaatesäilytys muusta huoneesta, eristys oli jo tehty ulkoseinään nääs. Ehkäpä voisin laittaa tänne vaatehuoneestakin pikkujuttusen erikseen. Sitten joskus.

Ikkunoille tullaan vielä joskus tekemään jotain.

Lattialle tehtiin sellainen homma että laudat irroitettiin, tsekattiin purujen kunto, ehkä laitettiin vähän ekovillaa (en enää muista), hiottiin laudat yksitellen pihalla, naulattiin takaisin paikoilleen, hiottiin vähän lisää kun piti tasoitella lautojen välejä ja maalattiin harmaaksi.

Tämäkin tapetti Pihlgren & Ritolaa, malli Niittyleinikki.

Katto on valkoisesksi maalattua Halltex:n perinnelaattaa puskusaumalla.
Lamppu on vaihdettu vähän nätimpään tätä nykyä. Että sellaiset. Ja saatiin muuten valmiiksi ennen synnytystä! Hyvä me!

Oli muuten pakko laittaa näinkin monta kuvaa kun halusin ehdottomasti tuon yhden linssiluden hääräilyt mukaan.





24.7.2014

Haasteellista

Saimme Keskeneräiseltä 11+11+11-haasteen joskus hyvin kauan aikaa sitten, kuinka kivaa! Anteeksi, että tässä on nyt vähän kestänyt. Haasteen tarkoituksena on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä, joilla on alle 200 lukijaa.

Tässä olikin hommaa, ja aikani odoteltuani herran vastauksia päätin nyt vihdoinkin julkaista nämä omat vastaukseni. Herra sitten tekee oman postauksensa, jos on tehdäkseen. Hänellä kyllä ihan ymmärrettävästi on kädet täynnä remontin kanssa, mutta toivossa on hyvä elää, eikö?

Haasteen "säännöt" ovat seuraavanlaiset:

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää täydentää 11 haastajan aloittamaa lausetta.
3. Haastetun pitää keksiä 11 lauseen alkua uusille haastetuille.
4. Sitten tulee valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun tulee kertoa kenet olet haastanut.

1. Minulla on ruskeat hiukset.
2. Tykkään salmiakista.
3. Innostun helposti mutta asioiden loppuunvieminen onkin jo toinen juttu.
4. Opettelin vastikään ajamaan uudelleen autoa yli 5 vuoden tauon jälkeen kun oli pakko, täällä Paimiossa ei jotenkin toi julkinen liikenne toimi ihan samalla lailla kuin Espoossa. Olen vieläkin kyllä aika käsi ratin takana.
5. Olen likinäköinen, joten käytän silmälaseja.
6. Syksyn tullen minuun iskee neulomis- ja virkkaamishimo, jonka keväisin selättää peukaloiden vihertyminen. Ilmeisesti viherpeukaloilla ei vaan voi heiluttaa puikkoja. Ei sillä että olisin mitenkään pro kummassakaan lajissa.
7. Lasken viikkoja seuraavaan sushiateriaan. (nyt ois enää noin 5...)
8. Imurointi on raivostuttavaa. 
9. Harrastin nuoruudessani mm. jalkapalloa, taekwondoa ja salibandya. En kylläkään kaikkia samanaikaisesti.
10. Vastaan harvoin puheluun tuntemattomasta numerosta vältelläkseni lehtien myyjiä.
11. Syön aivan liikaa karkkia. Ja aivan liian usein.

Jatka lauseita:
1. Minusta on hauskaa... viettää aikaa ystävien kanssa, etenkin ilman lapsia.
2. Pidän... vaatteita.
3. En pidä... aikaisista aamuherätyksistä.
4. Viiden vuoden päästä minä... olen niiiin fabulous.
5. Jos kaikki menee pieleen, voin...  lähteä uuteen nousuun!
6. Jos voisin muuttaa yhden asian,... Ai niinkuin itsessäni? Tietysti voisin olla joitakin kiloja kevyempi. Turhamaista, tiedetään.
7. Jos rikastuisin,... laittaisin elämän ranttaliksi! Oikeasti alkaisin varmaan asuntosijoittajaksi ja sitten voisi matkustaa jonnekin palmun alle muutamaksi viikoksi tai kuukaudeksi. Lapsille osa säästöön. Ostaisin auton. Eikä pidä unohtaa hyväntekeväisyyskohteita. Pitääkin sitten rikastua ihan huolella.
8. Kamalinta olisi... oman lapsen kuolema.
9. Yritän välttää... lehdenmyyjiä.
10. Olen päättänyt... aloittaa kuntoilun ja pudottaa painoa. Monta kertaa.
11. Tärkeintä elämässä on... No perhe ja lapset tietty. 

Uudet 11 jatkettavaa lausetta:
1. Persoonallisuuttani parhaiten kuvaa...
2. Koulussa olin...
3. Kauneinta mitä minusta/minulle on sanottu...
4. Bravuurini keittiössä...
5. Ikävöin...
6. Taito, jonka haluan oppia...
7. Jos olisin eläin, olisin...
8. Parasta kotimaassani...
9. Luen...
10. En koskaan lähde matkalle ilman...
11. Kun jään eläkkeelle, aion...

Lähetän haasteen eteenpäin seuraaville bloggaajille, pitäkää hauskaa:
Juu, tiedän että ei nyt tullut haastettua 11 bloggaajaa, mutta ajattelin pitää haastettettavat edes suunnilleen aihepiirimme sisällä ja vielä en ole löytänyt enempää meitä upeita pienen tai pienehkön lukijakunnan kirjoittelijoita.

P.S. Aika kivat kesäkelit?


2.7.2014

Talviveräjän neljä vuodenaikaa: Kevät

Nyt kun kesä otilasta huolimatta pitkällä, on jo korkea aika pohdiskella hieman kevättä. On se vaan kummallista, miten valo vaikuttaakin mielen- ja yleiseen vireystilaan. On vaan niin paljon kivempaa herätä aamulla kun ei olekaan enää säkkipimeää. Linnun laulu! Tuulikin alkaa kuulostaa paljon lempeämmältä suhistessaan avautuvien lehtisilmujen läpi.

Kevät kului, kuten monella muullakin, pihaa siivoten (vain jotta sen voi taas sotkea vaikka kaadetuilla puilla ja karsituilla ruusupensaan oksilla) ja siemeniä kylväen sekä taimia istuttaen. Pitää myöntää, että hieman tuli innostuksen vallassa paniikin omaisesti "äkkiä nyt jotain kasvamaan"-mentaliteetti takaraivossa laitettua vähän sitä sun tätä sinne sun tänne kasvamaan. Ehkä ensi vuonna maltamme tehdä perinpohjaisempia suunnitelmia ja jopa noudattaa niitä. Silloin ollaan taas kasvukauden verran viisampia sen suhteen mitä ylipäänsä kannattaa täällä kasvatella. Tällä hetkellä ainakin kasvusäkeissään kukoistavat tomaatit ja kurkut, paprikat ja chilit ovat puolestaan ilmeisesti jääneet vähän näiden jättien varjoon eivätkä oikein jaksa kasvaa. Ehkä sekin tässä kesän edetessä muuttuu. Myös muutamat yrtit viihtyvät ruukuissaan kasvihuoneessa mainiosti, mm. rosmariini, persilja ja aivan sekaisin kasvun riemusta mennyt minttu. Minä kyllä hieman haaveilen sellaisesta ryytimaasta tuohon johonkin talon nurkalle.


Vapun alla käytiin ostamassa pensasaita, muiden pakollisten vappuhankintojen ohella.

Palataanpa kuitenkin kevääseen. Lämmityksen tarpeen väheneminen oli yksi iso positiivinen asia joka tuli kevään myötä. Sähköyhtiön kilpailutus on muuten asia, joka silloin tällöin nousee taloudessamme puheeksi, mutta saa nähdä koska saadaan aikaiseksi.

Kevät oli myös varsin ristiriitaista aikaa, samoin kuin kuluva kesäkin on ollut. Nimittäin ulkohommia pitäisi päästä kovasti tekemään ja innostus pihalla möyrimiseen olisi suuri. Mutta. Kun sisällä tapahtuvaa remonttiakin pitäisi tehdä. Tahtoo homma kuin homma venyä ihan mahdottomiin aikoihin ja jäädä kesken kun toisen meistä pitäisi vielä leipätyössäkin käydä ja toisen hoitaa aina vain vauhdikkaammaksi käyvä 2,5-vuotias (vai käynkö minä vain hitaammaksi...?). Ruokakaan ei itse hyppää pataan eikä imuri lähde oma-aloitteisesti puksuttamaan. Ei liihota puhtaat lakanat sänkyyn eikä pyykit kuuraannu omin päin. Aikahan on kortilla meillä kaikilla, välillä vaan tuntuu että olisi kiva jos taloudenhoidolliset asiat vain jotenkin tapahtuisivat jotta itse voisi keskittyä olennaiseen. Siis vaikka makkarin rakentamiseen. Vaikka raskaimmat hommat - jotka viikko viikolta on oikeasti aina vaan kevyempiä - jääkin herran harteille. Eli jee, kevät mutta yhyy, millä ajalla kaiken ehtisi tehdä? Sama vanha laulu siis, hieman eri vuodenajalle sovitettuna vain.

Pensasaidan paikka. Kun saisi vielä toisen kannon poies.
Uskaltaisikohan sitä meuhkata, että heitin puolivakavissani ukolle haasteen saada aikaiseksi yksi blogikirjoitus per nenä per viikko. Päivitystahti on välillä aika nolon hiljaista nimittäin. Ei pitäisi olla mitenkään ylivoimaista ja näin te rakkaat lukijat saisitte sisältöä laadusta tinkimättä tahi huolimatta peräti kaksi kertaa viikossa. Eikös kuulosta hyvältä? Toiveajattelulta?




Edit 4.7: osa tekstistä poistettu.


15.6.2014

Kädenvääntöä tapeteista

Tilasin Tapettitehdas Pihlgren ja Ritola Oy:stä jokin aika sitten "ihan muutaman" näytteen tapeteista. Mikäli vanhat merkit paikkansa pitää, meillä on herran kanssa hyvinkin erilaiset näkemykset siitä, mikä näyttää hyvältä ja kumpikaan ei oikein pidä siitä toisen ehdottamasta vaihtoehdosta. Joten molempia oikeasti tyydyttävän kompromissin löytyminen saattaa hieman kestää. Eikä me muutenkaan olla oltu ihan kauhean sukkelia ja vikkeliä näissä meidän remonttiliikkeissä. Eli, vaikka meillä ei vielä ole tapetointivalmista seinää yhden yhtä neliötä, tulin siihen tulokseen, että peli avataan nyt.

Tarkoitus on siis plätkiä tapetit niin olohuoneen, pikkukammarin, kuin molempien makuuhuoneiden seiniin. Ja kun eihän yksi tai kaksi vaihtoehtoa per huone nyt vaan riitä mihinkään niin eri malleja kertyikin ihan kiva lista. ei sillä että enää muistaisin mihin huoneeseen ajattelin mitäkin, mutta niitä malleja voidaan sitten pyöritellä seinältä toiselle tarpeen mukaan.

Tässähän näitä. On siellä pari ihan hutilyöntiäkin.
Hämmentävästi olohuoneen tapetistsa oltiin heti yhtä mieltä, että se olisi tuo salmiakkiruutumainen tuolta vasemmasta yläkulmasta. Tosin siinäkin kuviointi on mun mieleen vähän liian pieni, mutta on se silti makee. Vasen yläkulma on siis olkkarin tapettivaihtoehdot, joista noi kaksi muuta ei kyllä ole hyviä. Lastenhuoneeseen minä haluaisin tuon Avaruuslinnun oikealta ylhäältä, mutta en ole varma herran mielipiteestä. Pöllö on kyllä myös söpö, mutta jotenkin toi väritys hyppii silmille ja en ole varma onko se liian lastenhuonemainen sitten kuitenkin (making any sense?).

Oikealla keskellä on pikkukamarin tapetit. Siinä on kolme "krumeluureinta" pääsemässä finaaleihin ja noi vinoruudut karsiutuivat alkumetreillä. Toinen on liian joulu ja toinen liian pliisu. Vaihtoehtoina on tapetoida joko koko huone valikoitavalla  tapetilla, tai sitten vain yksi sähäkkä tehosteseinä ja muihin sitten jotain hillitympää (mutta mitä, se on vielä arvoitus kaikille).

Vasen alakulma on vähän sellaista väliinputoajasorttia, joista ei oikein osattu sanoa mitä ne on miehiään näin livenä. Paitsi tuo alimmainen on liian vääränvärinen ja hailakka meidän molempien makuun. Appelsiinit voisi toimia makkarissa tai lastenhuoneessa, samoin kuin raidallinen. Oikea alakulma olisi sitten lähinnä meidän makkarin tapetteja, paitsi tuo alin, jossa raidoitus on liian tiheä ja kapea. Mun ihan ehdoton suosikki on tuo sininen kukallinen, muistaakseni nimeltään Niittyleinikki.

Katos vaan, ihan hyvin muistin vielä mitä kaavailin mihinkin huoneseen. Pitänee palata tämän kirjoituksen pariin sitten kun aika on kypsä. Ja ihan ovela veto multa suorittaa esikarsinta yksin, ja sitten voin esittää että ihan kaikessa sovussa ja yhteisymmärryksessä valittiin tapetit. Saas nähdä onko meillä täällä kohta samanmoiset määrät herran tilaamia näytteitä...

4.6.2014

Monen tähden talkoot

Meillähän on aika monta asiaa tekemättä tai hyvälläkin tuurilla täysin puolitiessä. Sinälläänhän keskeneräisyydessä ei ole mitään vikaa, kiirekkös tässä valmiissa maailmassa ja sillai. Kuitenkin, kuten olen jo useasti maininnut, herra ja rouva Heikkilän makuukamari olisi mitä erinomaisinta saada valmiiksi syyskuuhun mennessä. Ja kun tässä nyt toivotaan, niin myös nykyinen koko perheen makuuhuone voisi saman aikarajan puitteissa muuntautua lasten huoneeksi.

No, joskus keväällä laitoin sähköpostin laulamaan lähisukulaisille ja innokkaimmille ystäville, että nyt on oiva mahdollisuus tarjota osaavaa apuaan ruokapalkkaa vastaan. Saimmekin kiitettävän osallistujamäärän, laskinkohan 13 aikuista meidät mukaanlukien. Makuuhuoneen rakennusmateriaalitkin saatiin hyvissä ajoin päivää ennen h-hetkeä. Joku ehti jo soitella moneen kertaan myyjälle tilauksen etenemisestä.


Meidän tavarat on jo purettu, kuvaaja oli liian hidas.

Kuormakirjantarkastaja valmiina!

Melko lämpöisessä säässä, noin + 27 astetta celsiusta, ruvettiin hommiin. Osa porukasta ohjattiin lauantaina makuuuhuoneen kimppuun, osa tekemään "parkkipaikkaa" ja saunalle "siltaa", joku maalasi listoja, joku korjasi puimalan oven salpaa, nurtsi saatiin leikattua, sauna lämpeni kuin itsestään, sunnuntaina uusi porukka makuuhuoneen kimppuun ja niin edelleen. Yritettiin myös klapihommia, mutta moottorisaha alkoi käryttää niin pahasti ettei uskaltanut ylikuumentaa sitä. Yritettiin pestä lipputankoa, mutta ei saatu pultteja auki, enkä tiedä oltaisiinko uskallettu sitä kaataa sitten kuitenkaan. Yritettiin kaivaa puunjuurta maasta, mutta piru vieköön se on tiukassa. Pyysinkin siihen liittyen tarjouksen jyrsinnästä.

Seuraavassa kahdessa kuvassa esittäytyy makuuhuoneemme. Ihan pientä pintaremonttia vaan tässä ajateltiin.

Niin vauhdikasta, että kuvaaja ei taaskaan pysy perässä.

Tarkkana siellä mittaushommissa!

Saunalle menee polku, mukava parannus entiseen eurolava-viritykseen.

Eli työlistalle oli kerätty hommia ihan reilusti. Osa jäi tekemättä, mutta ne olikin sellaista extraa. Pääasia oli nyt ensinnäkin se meidän makuuhuone, joka edistyi kahden päivän aikana enemmän kuin yksin tehden varmaan parissa viikossa. Myös se parkkis ja saunalle vievä ojanylitys oli ihan mahtavaa saada tehdyksi, sillä nyt herra voi keskittyä makuuhuonerempan jatkamiseen. Ja jos minä sitä tekisin yksinäni pallomahan kanssa samalla lapsen perässä vaappuen niin ainakin viikko siinäkin olisi mennyt. Ne keittiöstä puuttuvat listatkin on nyt maalattu, mikä on tosi jees. Isäntä ne sitten napautteli paikoilleen (paitsi osa puuttuu edelleen, eihän se nyt sovi että kerralla tekisi valmiiksi).

Saunan seinästä löydettiin lämmityspuuhien yhteydessä hevosmuurahaispesä. Ei hyvä. Määhän ne myrkytän! Tai siis isäntä myrkyttää. Ihan tavallisten murkkujen pesän löysin tässä yksi päivä eräästä multasäkistä. Oli kuulkaa munia ja toukkia ja hirveä kuhina. En sitten laittanut  niitä multia tomaateille. Isäntähän ne myrkyttää! Kauheeta kun luonto tolla lailla hyppii nenille.

Lähiaikojen aiheita tällä tontilla ovat mm. tapettien valinnan vaikeus ja keittiön välitilan laatoitus. Yritän jälleen aktivoitua kirjoittamisen suhteen, syvimmät pahoittelut venähtäneistä postausväleistä.


Vielä iso ja kaunis kiitos ja halaukset maailman mahtavimmalle talkooporukalle! Jäimme teille kaikille suureen kiitollisuuden velkaan. Olette ihania!

16.5.2014

Sivuvintti pimeenä

Oleellisesti yläkerran makuuhuoneisiin liittyvä työrupeama on sivuvinttien lisäeristäminen. Yläkertaan siis muotoutuu kesän aikana minulle ja herralle ihan oma makuuhuone ja nykyisestä kokoperheen makkarista tehdään lastenhuone. Muuttaessammehan sivuvinttien lattiamateriaalina oli sahanpuhuru ja seinissä ei ollut eristeitä. Ilmankos laski makuuhuoneen lämpötila talvella + 15 asteeseen, onneksi ei ollut kovinkaan kylmä talvi tämä ensimmäinen. Mutta taas opittiin uutta, eli tarvitaan lisää eristeitä, myös yläpohjaan. Sivuvintit olivat myös täynnä erinäistä tavaraa, käyköön hiirensyömä vanha turvaistuin esimerkistä. 

Viime kesän aikana tyhjensin isäni kanssa toisen sivuvintin tavarasta ja herra puuhasteli sinne muistaakseni maaliskuun aikana lautoja lattiaan ja villalevyjä seiniin. Kuvasta päätellen sinne meni myös tuulensulkupaperia, kaiketi lähinnä pitämään purut lattiassa. Täytyy myöntää, että ihan hirveästi en tähän projektiin perehtynyt. Siellä vintillä oli tuolloin niin kylmä ja pimeää ja ahdasta että menestyksekkäästi välttelin siellä käymistä. 

Lattiamateriaaliksi valikoitui pitkän harkinnan ja lukuisten kilpailutuskierrosten jälkeen rossipohjarempan ylijäämälaudat. Ja miksi tämä piti tehdä ennen makuuhuoneremontteja? Koska meidän tuleva makuuhuoneemme oli täytetty purkamattomilla muuttolaatikoilla ja muulla tavaralla ja nehän piti sieltä saada lykättyä jonnekin remontin tieltä. Eli ihan normaalia tää-pitää-tehdä-nyt-heti-mutta-ennen-kuin-pääsee-tätä-tekemään-pitää-tehdä-toi-juttua. 

Otsikosta tuli mieleen, että jotain valoja voisi vetää sivuvinteillekin. Tai voihan olla että herralla on tähänkin jo suuret suunnitelmat, ei vaan ole tullut puheeksi. Tietysti fikkareillakin pärjää, voipi olla että valaistusasian ratkaiseminen jää tulevaisuuteen.



Nythän tuo "valmis" sivuvintti on jo tehokkaasti tuutattu täyteen meidän rompetta. Ei kovin yllättävää. Ihan kaikkien taiteen ja rakennussääntöjen mukaan tämä eristämis- ja lattianrakennushomma tuskin tehtiin, mutta kunhan saadaan lämmöt pysymään asuinhuoneissa ja sivuvinttivarastoihin purua tukevampi tallustelualusta niin se riittää meille. Voidaan sitten ensi talvena taas ihmetellä, että tuliko eristettyä riittävästi.

15.5.2014

Äitienpäivänä puutarhassa

Perinteikkään aamiainen sänkyyn-yllärin lisäksi minua hemmoteltiin myös uudenlaisella lahjuksella. Sain nimittäin kirsikkapuun! Toivottavasti  myös tästä tulee jatkuva perinne.

Pahimmasta aamiaisähkystä toivuttuani suuntasimme koko perheen voimin päivän seremonialliseen osuuteen ulos.

Miehissä istutetaan. Juhlakalu kuvaa.

Tällä hetkellä puun poikanen patsastelee varsin yksin keskellä peltoa, mutta sitten joskus se tulee reunustamaan pihamme oleskelupuolta vastaavanlaisten puukollegojen kanssa. Meidän piha- ja puutarhasuunnitelmat on muuten melkoiset, joku voisi jopa sanoa suuruudenhullut, suurin osa virkistys- ja hyötykäyttöön suunnittelemastamme läänistä kun on vielä heinäistä peltoa. Mutta niistäkin ehkäpä tarkemmin jatkossa.

Mitähän istutettavaa sitä keksisi, tai ylipäätään olisi olemassa, isänpäiväksi keskellä marraskuuta...

2.5.2014

Kompostit

Hui sentään kun onkin aikaa vierähtänyt sitten viime postauksen. Täällä ollaan oltu kiireisiä mm. simaa ja munkkeja tehden ja ahmien sekä haravoiden ja puita kaataen (oikasti olen aivan koukuttunut erääseen nimeltä mainitsemattomaan farmiaiheiseen peliin ja näpellellyt uutukaista tablettiani päivät pääksytystään). Puunkaato oli jännää puuhaa, vaikka kyseessä olikin pari pienehköä lahoa yksilöä. Saha jäi vain kerran jumiin ja vain yksi hihna katkesi kun puu lähti niistä huolimatta kaatumaan väärään suuntaan (onneksi ei kenenkään tai minkään päälle kuitenkaan), vino kun oli. Nyt on sitten piha täynnä risua ja muuta puuaiheista roskaa. Vastahan tässä pääsiäisenä viimeksi haravoitiin juuri se puoli pihasta. Että kiitos vain vielä ystäville haravointiavusta, koskas tulette uudestaan?

Nyt meilläkin on sitten melkein valmis puutarhakomposti. Erästä bloggaajakolleegaa lainaten, tää on vielä kesken:



Ideana siis on että toiselle puolelle, eli tuohon mistä puuttuu vielä yksi seinä, lapioidaan valmiit kompostit ja tuohon toiselle puolelle lapataan sitten haravointi- yms. puutarhajätteet. Mies puheli myös kansista, että pitää vielä semmoiset tehdä mutta kertokaa kokeneemmat ja viisaammat onko ne tarpeelliset? Huomatkaa muuten että melko täyteen saatiin yhden haravointikerran jälkeen tuo toinen puoli. Ja vielä on puolet pihasta haravoimatta... No kaipa ne tuosta painuu ja tiivistyy ajan kanssa.

Komposti biojätteelle on myös listalla. Meillä on vanha arkkupakastin, josta suunniteltiin se tekevämme. Tai mieshän senkin tekee. Jotenkin kuitenkin vaikutti aika monimutkaiselta kun katteli netistä teko-ohjeita. Tekisi mieli hakea vaan kaupasta kompostori, kun on tässä muutakin hommaa. Toisaalta onhan meillä myös muitakin rahareikiä, että jää nähtäväksi kumpaan vaaka kallistuu. Niin tai näin, voisi kallistua aika nopsaan sillä olen huomannut että jahkaamalla aika harva asia ratkeaa mitenkään päin. Esimerkkinä kellariimme johtavat portaat, joita ei siis vieläkään ole. Ne kuitenkin ansaitsevat ihan oman otsikkonsa, sitten kun asian tiimoilta alkaa tapahtua.

Mutta ihanaa huomata kuinka kevät etenee, välillä pikkuhiljaa, välillä harppauksin ja välillä vähän takapaikkia ottaen kuten tänään. Mietin onko luontoäiti paksuna tai jotain kun mieliala vaihtelee kuin allekirjoittaneella ikään. Säätila tänään on ollut aurinkoinen, tuulinen, vesi- ja räntäsateinen vuoronperään. Nyt viimeisin juonenkäänne oli napakka raekuuro ja kello käy vasta iltapäivää. Toivottavasti meidän juuri hankitut raparperin taimet selvisivät siitä.

Viinimarjassa on jo ihan lehdet.

22.4.2014

Kyläyhdistysaktiivit

Saatiin joku aika sitten postilaatikkoon kutsu alueellamme toimivan kyläyhdistyksen vuosikokoukseen. Miehellä oli sopivasti vapaata kyseisenä ajankohtana, joten päätimme mennä aiheuttamaan pahennusta koko perheen voimin. Meidän nuori herra nimittäin veti ihan omaa showtansa kokouksen ajan. Ilmeisesti se ei kuitenkaan haitannut, sillä puhuivat miehen ympäri hallituksen jäseneksi.

Kovasti tuntuivat olevan innoissaan uusista nuorista asukkaista, hehe. Eikä meilläkään valittamista ole, mukavaa porukkaa vaikuttivat olevan ja jos ei nyt ihan innosta hihkuen niin ainakin mielenkiinnolla jäämme katsomaan tuleeko yhdistystoiminnan kautta tutustuttua naapureihin ja muihin lähialueen asukkaisiin paremmin. Omasta asenteestahan asiat on pitkälle kiinni, kuten hyvin tiedämme.

Kyläyhdistys omistaa kauniin vanhan puukoulun tässä lähellä, jota miehen isäkin on aikanaan käynyt. Siellä järjestetään mm. hallituksen kokouksia ja muita yhdistyksen tapahtumia. Koulua myös vuokrataan juhlatilakäyttöön. Koulun yhteydessä on myös suht hyvännäköinen nurmikenttä, jalkapallokentän kokoinen. Sen tosin omistaa kaupunki, mutta varaustilanteen mukaan yhdistys on saanut sitä käyttää. Tähän mennessä koulu kenttineen on ollut aika vähällä käytöllä. Olisi mukava jos koululle saisi vaikka jotain äiti-lapsikerhoa (yllättävää että minua kiinnostaa tällainen), jumppaa, lasten iltapäiväkerhoa tai muskaria tai vaikka neulontakerhoa. Ja miehille toki myös, mistä nyt ovatkaan kiinnostuneita. Olisi tuossa kävelymatkan päässä sitten hieman tekemistä ja aikuista ihmisseuraa. Tällä hetkellä kaikki luetellunlaiset toiminnot ynnä muut palvelut sijaitsevat tosiaan keskustassa auto- tai vähintään fillarimatkan päässä.


8.4.2014

Pikkupuuhastelua pikkukamarissa ja kuistilla

Meidän vanha sohva on patsastellut pikkukamarissa pystyyn nostettuna turhan panttina muutaman kuukauden. Että jos sille vielä jotain käyttöä löytyisi. Sitten kissat omivat sen hengailu- ja yrjöilypaikakseen. Oikeesti. Joka. Saamarin. Päivä. No ei joka kerta sinne sohvalle. Hermot menee. Yhtälöön voi lisätä vielä parin vuoden takaiset vauvan puklut ja pissat niin tulokseksi saadaan käyttökelvoton. Sohva saa siis lähteä kaatopaikalle. Ja siitä se idea sitten lähti... Eli tyhjennetään samantien koko pikkukamari puolisko kerrallaan ja maalataan lattia.

Muuten ihan jees, mutta meillähän on tällä hetkellä prioriteettinä saada yläkertaan rakennettava makuuhuone tyhjäksi romppeesta, että päästään aloittamaan varsinaiset rakennustyöt. Joten mikä olisikaan loogisempaa kuin raivata alakerran pikkukamarista kaatopaikalle menevä sohva pois ja siirtää muuton jäljiltä sinne dumpatut erinäiset irtaimistomme osat sivuvintille. Kun tuli vaan äkillinen tarve saada maalatuksi pikkukamarin lattia ja saada koottua sinne kaappi jonne puolestaan on tarkoitus ahtaa muuton jäljiltä vielä laatikoissa olevia tavaroita. Menee hermo kun nurkassa jos toisessakin on ihmeellistä rojukasaa ja laatikoita pölyä ja kissankarvaa keräämässä. Kaappihan pitää tosin purkaa sitten joskus tapetoinnin tieltä, että sikäli voi miettiä onko tässä nyt mitään järkeä. Mutta saadaanpahan ainakin lattia maalattua.

Myös kuistilla tehtiin pikainen raivausoperaatio, juurikin tämän rojuläjäketutuksen takia. Ei se vieläkään ole mun unelmien valoisa veranta, jossa nautiskellaan kahvia ohuista posliinikupeista pitsiliinoja varoen mutta ainakaan se ei ole enää järjetön kamaröykkiö. Kuvassa näkyvät jääkaappi ja kuivauskaappi ovat tuossa lähtökuopissaan, näillä näkymin kierrätyskeskukseen sillä meille ne ei mahdu ja kukaan ei niitä ole ilmoittanut haluavansa.

Lattiaa näkyvissä! Nuorta herraakin ihmetyttää.
Eikä meille sitä pitsiunelmaa varmaan ihan lähivuosina ole tulossa, tuntuu jotenkin että kuistin täyttää hieman kaudesta riippuen hiekkalelut, kurahaalarit ja eriparirukkaset seuraavat jotain 10 vuotta. Mutta hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, ja pitäähän ihmisellä unelmia olla. Siihen asti painotamme funktionaalisuuteen. Tietysti tuo kuivauskaappi voisi helpottaa tulevaa ulkovaatehuoltorumbaa, mutta herraa mietityttää kaapin sähkönsaanti. Ehkä jäämme pohtimaan kaapin kohtaloa. Ärsyttää vaan kun se nököttää tuossa turhan panttina, eikä se varsinaisesti tilan kaunistuskaan ole. Mikähän siinäkin on ettei kuvan oton ajaksi voi edes sitä vähää tehdä että oikaisisi kenkärivit (saappaat retkottaa tuossa etualalla) ja siirtäisi poltettaviksi menevät pahvit pois kuvasta, tai laittaisi verhot takaisin paikalleen? 

Se ipanan nuha, joka sai alkunsa pihahommissa tarttui sitten minuun. Ei sinällään yllätys. Nyt on pää täynnä räkää,  öisin ei saa nukutuksi, ajatukset on puuroa ja kirjoittamisesta ei tule mitään. Puhelinkaan ei suostu latautumaan, joten tässä ollaan harvinaisen virrattomia kaikki. Tai on mies vielä toistaiseksi oma itsensä, mutta sillä menee aika töissä, remontissa, sählyssä, milloin missäkin. Eli jutut voi olla vähissä jonkin aikaa ja kuvamateriaali olematonta sillä enhän minä osaa pitää kameraa mukanani, eikä varaluurin kamerasta ole mihinään.

5.4.2014

Klapiteline saunalle

Jos sitä isäntäkin välillä tulisi tänne rupattelemaan kun kerran lupasin osallistua blogin tekstien kirjoitteluun enkä vain aiheena olevan remontin suorittamiseen.

Ja kuten kirjoituksen aihekin antaa ymmärtää tuli tuossa iltana luotua klapiteline saunan eteen. Rehellisesti sanottuna jatkoin kyllä vielä seuraavana aamuna kun Makitan akku päätti loppua kesken puuhailun. Edellinen teline taisi joskus talven mittaan sortua kun siitä poimittiin klapeja saunan pesiin. Tai noh se edellinen teline oli lähinnä muutama keppi nojalla saunan ovikatosta vasten. Eli alimmat klapit lepäsivät maata vasten. Varmasti kuivuvat siinä hyvin joo.

Joutui pitämään tauon akun hyytymisen takia.
Ja kun täällä Talviveräjällä on nyt innostuttu kierrättämään rakennusmateriaaleja, niin tähän uuden uuteen klapitelineeseenkään kehdannut käyttää muuta uutta kuin noin parikymmentä torx ruuvia, joita niitäkään en kyllä joutunut kaupasta hakea. Yllättäen täältä remontin keskeltä kun noita ruuveja löytyy jos jonkin kokoista. Loput materiaalit löytyikin sitten puimalan takaa. Yhteensä taisin tähän projektiin  käyttää seitsämän heinäseivästä. Valitettavasti kolmea niistä jouduin sahalla lyhentämään hieman käytännöllisemmän mittaiseksi. Mutta kai se on parempi keksiä näillekin jotain käyttöä sen sijaan, että maatuvat lopulta tuonne mäkeen.

Nikkaroinnin uhriksi joutuneet heinäseipäät vielä täysin tietämättöminä kohtalostaan.
Eihän tämä nyt mitään huippu Suomi-Designiä ole, mutta koulutetun muotoilijan näpeissä uusi klapiteline syntyi noin tunnin työskentelyllä. Suorastaan funktionaalista muotoilua; pitää klapit irti maasta, käyttää mahdollimman ison alan käytössä olevasta tilasta ja ei ainakaan ihan ensimmmäisenä näytä siltä, että saunan eteen olisi tuotu jotain uutta ja ihmeellistä. Tuo viimeinen pointti nyt on sitten ehkä hieman kyseenalainen; jos talolle, jonka hengen haluaa säilyttää, kannattaako yrittää tehdä vanhan oloista vai ihan rehellisesti uutta remontoidessa? Toistaiseksi tämä remontti on kai kuitenkin yrittänyt pitää talon vanhan näköisenä, vanhahan se kuitenkin on. Toisaalta kun tuossa pihassa nyt kuitenkin seisoo 2000-luvun auto ja katolla on ties mitä antenneja niin kyllähän kaikki näkevät ettei ihan 50-luvulla enää elellä teki remonttia miten vain. Tuohon saunan eteen tuollainen heinäseiväs viritys nyt toimii. Ei pistä silmään.Tämä asioiden henkinen ikä ja näkö on asia josta varmaan tulen tekemään ihan omankin postauksen jossain vaiheessa, joten annetaan sen asian nyt olla ja palataan otsikon asiaan.
Edusta vielä siivoamatta.

Samalla tuli siivoiltua tuosta saunan edestä muutaman vuoden edestä lehtiä ja muuta luonnon tuomia ylläreitä.
Edusta siivottunua ja klapit telineessä.
Kyllä taas kehtoo mennä saunomaan isommallakin porukalla.








4.4.2014

Pihan siivousta

Poltettiin alkuviikosta pieni kasa viime syksyn puunkaadosta jääneitä risuja ja havuja. Silloin kaatui kolme vanhaa ja isoa lehtipuuta, muistaakseni tammi ja pari vaahteraa, sekä yksi iso vanha kuusi. Ja sitä risukkoa oli aivan jumalattomasti, onneksi meillä oli apureita! Poltettavaa on vielä melkoiset määrät, samoin kuin pihapiirissä huonokuntoisia, kaatoa odottelevia puita. Samanlainen savotta siis odottelee to do-listalla. Ainakin saadaan polttopuuta.

Jälkikasvu ottaa rennosti. Yllättäen seuraavat päivät ja yöt
on  menneet niistäessä ja yskiessä. 

Juuri tällä hetkellä ei tosin kehtaa poltella ainakaan ilman että kaivaa ensin kuoppaa tai vastaavaa notskille tuohon peltoon, seudulla kun varoitellaan ruohikkopalon mahdollisuudesta. Pelto missä nyt ollaan risunuotiota pidetty ei varsinaisesti ole se "paloturvallisin" paikka, kuten kuvasta näkyy. Tarkkana pitää olla.


3.4.2014

Keittiössä tapahtuu: tiskipöytä ja yläkaapit

Esittelyssä tällä kertaa keittiön tiskikuoltokeskus säilytysratkaisuineen. Liikkeelle lähdettiin purkamalla kuvan mukainen järjestelmä. On todella söpö, kyllä. Siis oikeasti, tässä kuvassa ihan tosi symppis. Melkein kuvaan mahtunut korkea kaappi oli myös oivallinen paikka säilöä erilaisia asioita. 


Ikäväksemme kuitenkin lähempi tarkastelu osoitti maalien lohkeilleen ja olihan ne jo aika pinttyneitä. Tuohon ei myöskään mahdu sähköliettä ja tiskikonetta allaskaapin viereen. Keittiön ainoa vesipiste (siis eikö 50-luvun keittiössä olekaan useamapaa vesipistettä, kummallista!) kun on just tuossa hanan osoittamassa paikassa, joten tiskikoneen paikka on siinä hollilla sitten ja piste. Eikä me haluttu/jaksettu/ei ollut varaa alkaa vetämään vesiputkia toiselle puolelle keittiötä. Sähköliedellekään ei kovinkaan montaa sijoituspaikkaa ollut johtuen mm. kahdesta ovesta, kaksista ikkunoista ja puuhellasta, joka ehdottomasti haluttiin säilyttää. Niiden paikat kun on melko pysyväisesti siinä missä ne nyt on. 

Tokihan purkamisen jälkeen keittiössä tehtiin paljon puhuttu lattiaremppa sekä seinien pintaremppa. Näiden puhteiden jälkeen käsistään kätevä herra Heikkilä rakensi meille tiskinurkkauksen. Ei tosin ollut sieltä tukevimmasta päästä.

Astetta industriaalimpi tai jotain.
Mä olen aina ollut tosi huono
näissä tyylisuuntauksissa. 
Tiedoksi teille, jotka nyt kauhistelevat ihan hyvien kaappien ja laatikoiden hylkäämistä: ei hätää. Ne kunnostettiin eli maalit raaputeltiin veks, pari hapertunutta tausta- yms. levyä vaihdettiin ja sitten ne koottiin uudelleen ja maalattiin. Valitettavasti hauska kippikaappi, leivinalusta ja korkea kaappi jäivät uudesta kompleksista pois tilanpuutteen vuoksi mutta yläkaapit, allaskaapin sekä laatikot käytimme hyväksemme. Ehkä noita poisjääneitä voi hyödyntää jossain muualla.

Raaputettu ja hiottu.
Uusi tiskipöytä tehtiin liimapuulevystä. Siihen sahattiin koloset upotettaville tiskialtaalle sekä sähköliedelle ja sitten se öljyttiin tummanruskeaksi, värin nimi taisi olla konjakki (miten se herra siihen niin ihastuikaan).

Hieno tästä tulee.
Sitten vähän sahailtiin liimapuulevyä, että päästiin liimaamaan niitä uudelleen yhteen. Tarvittiin siis tukevia "väliseiniä" tiskipöydän päätyihin ja uunin ja tiskikoneen väleihin muun muassa sekä tietysti pohjalevyä allaskaappiin ja sokkelia ja mitä vielä. Oikean levyistä tai syvyistä levyä siis ei ollut valmiina niin piti sitten itse tehdä tämäkin. Siis herra teki.

Tässä viritellään liinoja puristamaan liiman
kuivumisen ajaksi. On siellä puutappejakin
liiman lisäksi.
Sitten vaan sahaa, lisää liimaa ja puutappeja ja voilà! Kuvassa poseeraa maalausta odottava uunin "kotelo".
Nuoriherra Heikkilä kävi vetäisemässä
puumerkkinsä tuonne yläkulmaan, ilmeisesti
hyväksynnän merkiksi.
Anna lapselle pensseli ja...
Tämä ei ole lapsityövoimaa. Tämä on koko
perheen osallistavaa yhteistä harrastustoimintaa.

...Tadaa! Saat asennusvalmiin tiskipöydän / keittiön työtason. Huomatkaa muuten että liesituuletin ja yläkaapitkin on jo paikallaan, ohhoh. Vähän ehkä näyttää hassulta kun liesituuletin on eri korkeudella kuin kaapit, mutta näin vältetään pään koliseminen tuulettimen reunaan kokatessa ja varmistetaan kokkaajan yltäminen kaappien sisältöihin.

"Täähän on just hyvä maja hei, kattoluukku ja kaikki! Kato
äiti kun mä kurkkaan täältä!"
Loppusilauksena laatikoihin vedettiin hyllypaperit pohjalle. Laatikoiden sisäosat ovat kaiketi alkuperäiset ja näin ollen hieman kuluneet ja aikaa nähneet. Emme kuitenkaan jaksaneet alkaa maalata niitä kun "eihän ne minnekään sieltä näy". 

Nätit tulee.

Tässä se nyt on! Tosin laatat puuttuu tuolta välitilasta vielä, mutta kyllä on hieno. Sitten kun saadaan ne laatat laitettua niin saadaan valoakin tiskialtaan päälle. Salakavalasti on muuten kaiken maailman roippeet hiippailleet heti tasojen päälle. No osa on kyllä ihan aseteltu sinne. Pahoittelut valoilmiöstä.

Keittiö ei ole ihan näin vaaleanpunainen oikeassa elämässä.




30.3.2014

Kasvihuone

 Tontilta löytyy kasvihuone. Viime kesänä se pääsi vähän villiintymään:


No kasvejahan nuokin.
Puolustukseksemme pitää sanoa, että viime vuonna tapahtui kolme suurta surua aiheuttanutta menetystä, vietettiin siis kahdet hautajaiset sekä järjestettiin ja toki juhlittiinkin omat häät joten puutarhapuuhat jäivät taka-alalle. Muistaakseni vapun tienoolla keksittiin myös tämä rossipohjan romahtaminen. Jotenkin kummasti se kasvihuone sitten vaan jäi oman onnensa nojaan, kuten yläkuvasta näkyy. Nyt ollaan kuitenkin suunniteltu ottavamme se hyötykasvikäyttöön. Tarkoitus on kokeilla ainakin kurkun, tomaatin ja chilin kasvatusta. Chilit ja kurkut meinattiin laittaa ihan siemenestä mutta tomaatin kohdalla voitaisiin oikaista suoraan taimiin. Kahden kissan ja yhden naperon taloudessa haluamme minimoida esikasvatettavien kylvösten määrän. Mikä siinä onkin että niitä ruukkuja pitää sörkkiä ja heitellä ja hentoisia sirkkalehtiä käydä pureksimassa? Jättäkää meidän kasvivauvat rauhaan, kiitos.

Meillä on kasvanut, tai pikemminkin kituuttanut, aiemman asunnon aurinkoisella takapihalla näitä edellä mainittuja vihanneksia pienissä määrin, mutta parin vuoden ulkokasvatuskokemuksesta viisastuneena lykkäämme kurkut, tomskut ja chilit tällä kerralla kasvihuoneeseen, kerran sellainen on käytettävissä. Vielä toissapäivänä kasvihuone näytti kutakuinkin tältä:


Löytyy grilliä, ruukkua, lannoitetta, kastelujärjestelmää,
hiekoitushiekkaa, puutarhatuoleja, kuokkaa, kissojen
kuljetuslaatikkoa, kastelukannua, puutarhasaksia...

Kävi nimittäin niin että marraskuun märkyydessä muuttaessa tuli sullottua kaikki pihaan ja puutarhaan jotenkin liittyvät asiat suurimmalti osin tuonne. Nyt saatiin raivattua sen verran, että vasen puoli olisi valmiina hommiin mutta oikea puoli on edelleen tavaransäilytystilana. Se voi tietysti olla ihan järkevää aloittaa harjoittelu ikään kuin puolikkaalla kasvihuoneella ja sitten kokemuksen karttuessa lisätä panoksia. Niin ja riippuuhan sen tilan tarve myös esikasvatuksen onnistumisesta.


Onpa siistiä.
Nuo kasvusäkkien "altakasteluruukut" tuli kasvihuoneen mukana. Kokeillaan nyt miten niiden kanssa homma pelittää. Jos menee hermo niin tiedetäänpähän ensi vuonna taas paremmin. Muutama vuosi sitten Markuksen isä hankki ne kaiketi silmällä pitäen sitä seikkaa, että täällä ei olisi ihan joka päivä kastelijaa mikäli tarve vaatii. Silloin nimittäin tämä Talviveräjämme ei ollut asuin-, eikä oikein edes kesämökkikäytössäkään. Siihen tarpeeseen eittämättä kelpo pelit. Itselläni ei näistä siis kokemusta ole. Kaipa näiden ja kasvusäkkien idea on tehdä homma mahdollisimman simppeliksi, että aloittelijakin kokee onnistumisen tunteita. Eli meille mitä mainioimmat siis. Onko kenelläkään mielipiteitä tai vinkkejä näihin liittyen?


Tämä onkin jo tutumman näköistä.

Pitäisi varmaan ihan kylvää ne siemenet että pääsee alkuun.


Kivaa, uusi lukija! Tervetuloa Elina. Tervetuloa vielä Bloglovininkin kautta lukijaksi ryhtyneelle ;).

28.3.2014

Keittiö keittiöremontin aikana

Tilanne muuttaessa oli seuraavanlainen: keittiö: ei. Juokseva vesi: kylpyhuoneesta. Veden laatu: juomakelpoista, mutta koliformisia bakteereja oli näytteessä hieman -> juomavesi keitettiin. Puuhella: siirretty paikaltaan lattia- ja seinien pintaremontin ajaksi -> ei käytettävissä.

"Keittiö" koottiin erinäisiä juuri-nyt-muualla-tarpeettomia säilytysratkaisuja hyväksi käyttäen keittiön viereiseen pikkukamariin. Mietin muuten kaksi kertaa, kehtaako tällaisia sekamelskakuvia tänne laittaa julkiseen tarkasteluun, mutta totesin sitten että tuoltahan siellä aina näytti joka tapauksessa. Pysykäämme siis totuudessa, eiköhän remppaköökit aina ole enemmän tai vähemmän jännän näköisiä.  Meidän väliaikaiskeittiö näytti siten tältä:

Ei kovin uskottavia, mutta väliaikaisesti
toimivia keittiökalusteiden rooleja esittää mm.
tietokonepöytä ja vaatekaapin korisysteemi.
Lääkekaappi lapsiturvallisesti lattialla. Oli se
sentään lukossa.

Ylemmässä kuvassa kuvaajan selän taakse jää työtaso eli keittiöremontin tieltä siirretty puuhella, jonka päälle oli kasattu mikroa, vedenkeitintä, kahvinkeitintä jne. Korisysteemeissä (joita oli pari) oli kaikkea kattilasta ja pannusta puurohiutaleisiin ja leipiin sulassa sovussa. Ruoka valmistettiin enimmäkseen kuvassa näkyvällä keittolevyllä, ei kuitenkaan tuossa lattialla vaan sentään pöydällä. Vastakkaisella seinustalla hengasivat mm. jääkaappi ja pakastin, kuten alempi kuva osoittaa. Huomattavaa on, että jääkaappimagneetit ovat päässeet oikeille paikoilleen. Alempi kuva on muuten ajalta, jolloin puuhella on päässyt jo takaisin omalle paikalleen, sillä mikro ja kahvinkeitin on nostettu johonkin pallille.


Kaikki mahdollinen laskutila oli aina täynnä
kaikennäköistä tavaraa (mm. näköjään moët:n
 rosé-shampanjaa, glamyyri se nyt remontin
keskelläkin herranjumala).

Meillähän ei muuten ollut pakastinta täällä Paimiossa muuttajia odottamassa, se kun jäi luonnollisesti vuokrakämppään Espooseen. Meidän piti saada anopilta lähes ylimääräinen pakastin, mutta se unohtui kaikessa muussa muuttohässäkässä. Hoksattiin tämä pakkaspuute sitten jossain Espoo-Paimio välillä ja käytiin herran kanssa vielä kodinkoneostoksilla pika pikaa saatuamme muuttokuormat sisään. Että hyvin hoidettiin.

Tiskaaminen "sujui" kahden vadin kanssa ruokapöydällä, joka puolestaan piti majaa olohuoneemme nurkassa kuvien oton aikoihin. Vesi haettiin kylpyhuoneen hanasta ja tiskit kuivattin pöydällä yön yli pyyhkeen päällä. Kannatti tiskata joka ilta, tai sitten seuraavana iltana vasta tiskattavaa olikin. Näin tiskikonehuushollista tulleille aikamoinen iltarutiinimuutos. Joo olipa rankkaa voi voi. Nythän meillä on taas tiskikone käytössä kun kyökki on pitkälti valmis, jesss.

Tarkkaavaisimmat ja/tai hyvämuistisimmat lukijamme varmaan ovat jo keksineet, että ennen keittiöremonttia meillä oli pieni lattianrakennusurakka myös tuossa väliaikaiskeittiön sisältävässä huoneessa. Lattiaremontti tehtiin muistaakseni noin kesä-lokakuussa, ennen muuttoa siis. Käytiin täällä aina päiväreissu tai jopa yön yli kun herran työt antoivat myöten. Siksi ajaksi keittiö oli muuttanut yläkerran huoneeseen, jossa nykyään on makuuhuoneemme. Joka siis muuttaa syksyyn mennessä rakennettavaan huoneeseen ja nykyisestä makuuhuoneesta tulee lasten huone. Keittiön "toimiessa" yläkerrassa tehtiin nykyisestä olohuoneesta väliaikainen makuuhuone. Yläkerran keittiö toimi myös vierashuoneena aina kun olimme kyllin onnekkaita saamaan yön yli viihtyvää remonttiapua, mikä onneksemme oli varsin usein. 

Täällä on nykyisin makuuhuone. 

Joo nämä rintamamiestalot on niin käteviä kun tilat on niin muuntautuvia. Testattu on. Elää perheen muuttuvien asumistarpeiden mukaan ja sillai. 

26.3.2014

Keittiössä tapahtuu: seinät

Kun oli saatu lattia paikoilleen keittiöön ja viereiseen huoneeseen, oli tarpeellista tehdä seinille jotain. Ensinnäkin keittiön värimaailma oli hieman räväkkä makuumme ja olihan nuo kenties 70-luvulla maalatut pinnat ja kaapit jo ehkä hieman kuluneet ja pinttyneet. Toisekseen meitä kiinnosti kovasti tietää mitä keittiön seinämateriaalien (joku maalattu pahvi) alta löytyy, eli hieman syyhytti kurkkia rakenteiden ja eristeiden kuntoa.

Onneksemme pahvien alta ei suuria yllätyksiä löytynyt, laudat oli kuivia ja hyvässä kunnossa. Pahvin alla olevan lautaseinän (anteeksi, etten juuri nyt muista rakenteen nimeä) alla näytti olevan jotain tuulilevyä. Sen pidemmälle emme tutkimusretkeämme ulottaneet ja herra mitä ilmeisemmin hyväksyi tämän ratkaisun, kun ei purkurauta ruvennut heilumaan. Hän kuitenkin on meistä se perehtyneempi puolisko mitä tulee rakennusteknisiin asioihin. Ikkunoiden alle olisi ehkä voinut laittaa villaa, mutta testasimme vetoisuutta eri tieteellisellä menetelmällä: palavan kynttilän lepatuksella ja totesimme vetoisuuden olevan lähes olematonta. Emme siis lähteneet lisäeristyshommiin siinäkään kohtaa. Tämän talven perusteella keittiön seinät ajaa asiansa, ei tullut kylmä.

Uudeksi seinämateriaaliksi valikoitui pinkopahvi. Se on hengittävä ja perinteikäs ratkaisu, lisäksi se on helpohko ja nopea asentaa ja budjettiystävällinenkin jopa. Pinkopahvi on siitä kivaa, että se pitää kostuttaa joko suihkepullolla tai kuten vanhaan hyvään aikaan tehtiin, harjalla pieniä pisaroita roiskimalla noin päivää ennen asennusta. Sitten se jätetään muovin tai vastaavan alle odottelemaan, jotta kosteus tasoittuu kautta pahvin. Huomatkaa, että ei saa kostuttaa liikaa koska silloin se repeää joko jo asennusvaiheessa tai kuivuessaan seinään jo plätkäistynä. Myöskään liian vähäinen kostutus ei ole hyvästä, sillä silloin pahvi ei pingotu hyvin. Siis riittävä kostutus on sopiva määrä. Aivan selvää pässinlihaa. Näin ensikertalaisen oli ihan lapsellisen helppoa arvioida oikea märkyysaste. Muhittuaan muovin alla hyvän aikaa tämä sopivasti kostutettu pinkopahvin kaistale naulataan nupinauloin jotain nupinaularihmoja hyväksi käyttäen seinään sekä liisteröidään reunoistaan. Vai pitikö se liisteri laittaa ennen nauloja? En pysty nyt muistamaan kun en oikeastaan ollut tätäkään hommaa tekemässä vaan suorittamassa lapsen- ja taloudenhoidollisia vastuitani. Seinällä hengaillessaan pahvi kuivuu ja pingottuu sileäksi ja napakaksi. Ja sitten sen päälle voi maalata tai tapetoida. Näin.

Täytyy myöntää, että ensin me taidettiin kostutella liikaa kun paikoin pääsi pahvit ihan vähän repeilemään naulojen kohdilta. Mutta ei pahasti, ja ne kohdat oli sellaisia jotka jäi kalusteiden alle piiloon.

Pinkopahvien latomisjärjestyssuunnitelma. 
Alla kuvassa on yksi seinä jo pahvien peitossa. Ovi johtaa eteiseen ja tuo ikkuna on keittiön etelänpuoleinen ikkuna. Keskeneräinen seinä oli ja on tiskipöydän paikka. Siitä purettiin myös yksi kiinteä kaappi, jonka tilalle tuli sähköliesi ja liesituuletin. Kuvassa näkuu myös vanhaa seinänväriä. Seinän takana on kylpyhuone.

Kannattaa muuten naulata noi ovien ja ikkunoiden pielet
riittävän läheltä reunaa niin jää naulan kannat listojen alle
piiloon. Ja katon ja lattian rajat. Ettei tarvi alkaa
korjaushommiin. Ihan vaan vinkkinä.

Alakuvassa pahvit on paikoillaan ja kuivuneet, joten sitten vaan pensselit käteen ja sutimaan. Maalina Uulan joku niistä millä nyt seinää kannattaa maalata. Värisävynä piti ensin olla "pellava" mutta sitten luimme Uulan sivuilta että heidän sävytteensä eivät tuohon maalilaatuun sovi. Meistä tämmöinen kuulostaa edelleen kovin oudolta, mutta noudatimme sivuillaan ollutta ohjetta käyttää Tikkurilan sävytteitä. Valitsimme RGB-arvoiltaan lähimmäksi osuvan sävyn, jonka nimeä en valitettavasti enää muista. Se on vaaleanpunaisempi kuin ajateltiin, mutta käy meille kuitenkin ihan hyvin.

Käsittelyssä piippu ja puuhellan paikka.
Keittiö tehtiin siis noin viime marras-joulu-tammikuussa. Suurimmalti osin, muistaakseni. Sähköliesi saatiin helmikuussa käyttöön. Klassisesti vielä puuttuu muutamia listoja sieltä täältä. Ja jos tarkkoja ollaan niin katon voisi maalata vielä kertaalleen, lisäksi jonkin sortin sopivan kokoinen säilytyskaluste tarvitaan etelänpuoleisen ikkunan alle. 

Entä missä ruuanlaittofasiliteettimme remontin ajan luurasivat? Se selviää ensi jaksossa!

Toivotamme blogilistan kautta meidät löytäneen henkilön juhlallisin menoin tervetulleeksi lukijajoukkioon!