Pikkupuuhastelua pikkukamarissa ja kuistilla

Meidän vanha sohva on patsastellut pikkukamarissa pystyyn nostettuna turhan panttina muutaman kuukauden. Että jos sille vielä jotain käyttöä löytyisi. Sitten kissat omivat sen hengailu- ja yrjöilypaikakseen. Oikeesti. Joka. Saamarin. Päivä. No ei joka kerta sinne sohvalle. Hermot menee. Yhtälöön voi lisätä vielä parin vuoden takaiset vauvan puklut ja pissat niin tulokseksi saadaan käyttökelvoton. Sohva saa siis lähteä kaatopaikalle. Ja siitä se idea sitten lähti... Eli tyhjennetään samantien koko pikkukamari puolisko kerrallaan ja maalataan lattia.

Muuten ihan jees, mutta meillähän on tällä hetkellä prioriteettinä saada yläkertaan rakennettava makuuhuone tyhjäksi romppeesta, että päästään aloittamaan varsinaiset rakennustyöt. Joten mikä olisikaan loogisempaa kuin raivata alakerran pikkukamarista kaatopaikalle menevä sohva pois ja siirtää muuton jäljiltä sinne dumpatut erinäiset irtaimistomme osat sivuvintille. Kun tuli vaan äkillinen tarve saada maalatuksi pikkukamarin lattia ja saada koottua sinne kaappi jonne puolestaan on tarkoitus ahtaa muuton jäljiltä vielä laatikoissa olevia tavaroita. Menee hermo kun nurkassa jos toisessakin on ihmeellistä rojukasaa ja laatikoita pölyä ja kissankarvaa keräämässä. Kaappihan pitää tosin purkaa sitten joskus tapetoinnin tieltä, että sikäli voi miettiä onko tässä nyt mitään järkeä. Mutta saadaanpahan ainakin lattia maalattua.

Myös kuistilla tehtiin pikainen raivausoperaatio, juurikin tämän rojuläjäketutuksen takia. Ei se vieläkään ole mun unelmien valoisa veranta, jossa nautiskellaan kahvia ohuista posliinikupeista pitsiliinoja varoen mutta ainakaan se ei ole enää järjetön kamaröykkiö. Kuvassa näkyvät jääkaappi ja kuivauskaappi ovat tuossa lähtökuopissaan, näillä näkymin kierrätyskeskukseen sillä meille ne ei mahdu ja kukaan ei niitä ole ilmoittanut haluavansa.

Lattiaa näkyvissä! Nuorta herraakin ihmetyttää.

Eikä meille sitä pitsiunelmaa varmaan ihan lähivuosina ole tulossa, tuntuu jotenkin että kuistin täyttää hieman kaudesta riippuen hiekkalelut, kurahaalarit ja eriparirukkaset seuraavat jotain 10 vuotta. Mutta hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, ja pitäähän ihmisellä unelmia olla. Siihen asti painotamme funktionaalisuuteen. Tietysti tuo kuivauskaappi voisi helpottaa tulevaa ulkovaatehuoltorumbaa, mutta herraa mietityttää kaapin sähkönsaanti. Ehkä jäämme pohtimaan kaapin kohtaloa. Ärsyttää vaan kun se nököttää tuossa turhan panttina, eikä se varsinaisesti tilan kaunistuskaan ole. Mikähän siinäkin on ettei kuvan oton ajaksi voi edes sitä vähää tehdä että oikaisisi kenkärivit (saappaat retkottaa tuossa etualalla) ja siirtäisi poltettaviksi menevät pahvit pois kuvasta, tai laittaisi verhot takaisin paikalleen? 

Se ipanan nuha, joka sai alkunsa pihahommissa tarttui sitten minuun. Ei sinällään yllätys. Nyt on pää täynnä räkää,  öisin ei saa nukutuksi, ajatukset on puuroa ja kirjoittamisesta ei tule mitään. Puhelinkaan ei suostu latautumaan, joten tässä ollaan harvinaisen virrattomia kaikki. Tai on mies vielä toistaiseksi oma itsensä, mutta sillä menee aika töissä, remontissa, sählyssä, milloin missäkin. Eli jutut voi olla vähissä jonkin aikaa ja kuvamateriaali olematonta sillä enhän minä osaa pitää kameraa mukanani, eikä varaluurin kamerasta ole mihinään.

Lattiaremontti

Viime vuoden alkupuoliskolla kun ryhdyttiin puolitosissamme muuttoa miettimään ja tarkemmin talon kuntoa syynäämään, huomasimme sellaisen ihan pikkujutun että oli vallan rossipohja osittain romahtanut keittiön ja viereisen huoneen, jota jatkossa pikkukamariksi kutsutaan, alta. Ilmankos notkuikin. No eipä siinä, huoneet tyhjiksi, kaapit purkaen, vanhat osittain ja kokonaan lahonneet rakenteet veks, puruimuri laulamaan, puutavaraa tilaamaan ja uutta rossipohjaa tekemään.

Voin kertoa ettei ole naisten hommaa tämä. Tai osittain juu voi autella ja asetella villoja ja tuulensuojapapereita paikoilleen, mutta jos ei kantavaa parrua jaksa nostaa saati pönkätä paikalleen niin eipä siinä sitten juuri vikistä vaan jätetään voimailuhommat miehille. Kun ei se ihan puistokävely ollut niillekään, tuo isoimpien parrujen paikalleen laitto. Myös purkaminen sujui miehiltä jotenkin rivakammin kuin ainakaan allekirjoittaneelta. Nimimerkillä Tää naula ei nyt vaan irtoa.

Joku siellä nyt varmaankin miettii että miksi tehtiin käytännössä samanlainen lattia tilalle eikä tehty siitä nykytiedon ja -taidon mukaisesti kestävää ja hyvää. Kun kerran se vanhamallinenkin lahosi. Noh. Se vanha lattia kesti siinä reilut 50 vuotta ainakin, vaikka siinä oli muovimattopinnoite. Ja kissanluukut oli kiinni, luoja ties kuinka monta vuotta ne oli sillä tolalla olleet. Eli siis ilmankierron, kuivumisen yms. kannalta huono juttu. Löytyi myös uretaanivaahtoa sahanpurujen kaverina eristeenä, muun muassa. Nyt on lattia eristeitä ja tuulisulkuja myöten hengittävä, muovimatot sai kyytiä ja tilalle tuli lautaa. Nykytiedon mukaisistahan ei vielä tiedä, kauanko ne kestää. Kun ne on niin uusia kaikki. Vaikea siis sanoa tuleeko lahoa, hometta jne. Emme siis todellakaan automaattisesti teilaa kaikkea uutta ja ihmeellistä, mutta tässä kyseisessä lattiahommassa ainakin todettiin että vanhassa vara parempi. Kun tuntuu nämä lahoamis-, homehtumishommat olevan hieman henkimaailmankin asioita. Tai siis teoria on teoriaa ja käytäntö näyttää sitten kuinka käy. Eli, tällä sijainnilla ja tässä tällä tavoin rakennetussa talossa rossipohja on melko kestävä ratkaisu. Tietysti ihmisten elintavat keskimäärin ovat muuttuneet tässä vuosikymmenten saatossa, mm. lämmittäminen ja suihkussa lutraaminen on lisääntynyt huomattavasti. Riski lahoamiselle ja homentumiselle saattaa siis olla suurempi kuin ennen. Mutta kun nämä tiedetään niin voimme niihin itsekin kivasti vaikuttaa. Eli, tehokkaat suihkut ja tuuletukset, ei +25 huonelämpötilaksi.

Sitten vielä pari kuvaa lattiaproggiksen etenemisestä:

Alkutilanne lattian alta. Kasat on lattian eristemateriaaleja, n.
1,5m liian alhaalla. Repaleet entisiä tuulensulkupapereita,
pitkittäiset puut läpilahoja. Lupaava startti.

Muovimatot ja niiden alla olleet puukuitulevyt poistettu
pikkukamarin lattiasta. Kiinteä komero on vielä paikallaan.

Pikkukamarissa, lautojen poistoa. Tuosta
muuten ei pitäisi näkyä maahan asti, vaan
vastassa pitäisi olla sitä tuulisulkua.

Pikkukamari, kiinteä komero on saanut lähteä lattian purun
tieltä. Sitten vaan eristeet pois. Tässä näkyy hyvin kuinka
lattiarakenteet oli romahtaneet.

Purut ja eristeet pois, nätti ristikkorakenne!

Keittiön lattia sai saman kohtelun, tässä
eristepuruja imuroidaan ihan tarkoitukseen
suunnitellulla vehkeellä. Kannatti vuokrata
muuten, lapiohommissa oltaisiin varmaan
edelleen ilman tätä.

Tässä se puruimuri nyt puksuttaa tavaraa pellolle.

Pikkukamarin lattia totaalisen purettuna. Vielä pohjalta roskat
pois niin pääsee uutta lattiaa laittamaan.

Iskä ja Markus asettelemassa kantavia rakenteita. Millin-
tarkkaa hommaa.

Jossain vaiheessa ilmestyi tällainen työturvallisuuskauhistus
keittiön "lattialle". Ennen kuin kauhistutte enempää, lasta
ei tosiaan päästetty tänne. Oli kuulemma muuten ihan kiva,
mutta kun illalla pariin otteeseen paukahti sulake niin hieman jännitti
tuosta lähteä könyämään vaihtohommiin.

Pikkukamarin lattia villoitettu ja paperointi käynnissä.

Keittiön lattia juuri ennen villojen laittamista.

"Ei tää nyt täsmää millään". Villoissa
oli kiva pomppia. Eikä kutittanut
yhtään!

Pikkukamarin lattia puuvalmiina, listoja ja "pientä" paperien
trimmaamista vailla.