Talviveräjän neljä vuodenaikaa: Kevät

Nyt kun kesä otilasta huolimatta pitkällä, on jo korkea aika pohdiskella hieman kevättä. On se vaan kummallista, miten valo vaikuttaakin mielen- ja yleiseen vireystilaan. On vaan niin paljon kivempaa herätä aamulla kun ei olekaan enää säkkipimeää. Linnun laulu! Tuulikin alkaa kuulostaa paljon lempeämmältä suhistessaan avautuvien lehtisilmujen läpi.

Kevät kului, kuten monella muullakin, pihaa siivoten (vain jotta sen voi taas sotkea vaikka kaadetuilla puilla ja karsituilla ruusupensaan oksilla) ja siemeniä kylväen sekä taimia istuttaen. Pitää myöntää, että hieman tuli innostuksen vallassa paniikin omaisesti "äkkiä nyt jotain kasvamaan"-mentaliteetti takaraivossa laitettua vähän sitä sun tätä sinne sun tänne kasvamaan. Ehkä ensi vuonna maltamme tehdä perinpohjaisempia suunnitelmia ja jopa noudattaa niitä. Silloin ollaan taas kasvukauden verran viisampia sen suhteen mitä ylipäänsä kannattaa täällä kasvatella. Tällä hetkellä ainakin kasvusäkeissään kukoistavat tomaatit ja kurkut, paprikat ja chilit ovat puolestaan ilmeisesti jääneet vähän näiden jättien varjoon eivätkä oikein jaksa kasvaa. Ehkä sekin tässä kesän edetessä muuttuu. Myös muutamat yrtit viihtyvät ruukuissaan kasvihuoneessa mainiosti, mm. rosmariini, persilja ja aivan sekaisin kasvun riemusta mennyt minttu. Minä kyllä hieman haaveilen sellaisesta ryytimaasta tuohon johonkin talon nurkalle.

Vapun alla käytiin ostamassa pensasaita, muiden pakollisten vappuhankintojen ohella.

Palataanpa kuitenkin kevääseen. Lämmityksen tarpeen väheneminen oli yksi iso positiivinen asia joka tuli kevään myötä. Sähköyhtiön kilpailutus on muuten asia, joka silloin tällöin nousee taloudessamme puheeksi, mutta saa nähdä koska saadaan aikaiseksi.

Kevät oli myös varsin ristiriitaista aikaa, samoin kuin kuluva kesäkin on ollut. Nimittäin ulkohommia pitäisi päästä kovasti tekemään ja innostus pihalla möyrimiseen olisi suuri. Mutta. Kun sisällä tapahtuvaa remonttiakin pitäisi tehdä. Tahtoo homma kuin homma venyä ihan mahdottomiin aikoihin ja jäädä kesken kun toisen meistä pitäisi vielä leipätyössäkin käydä ja toisen hoitaa aina vain vauhdikkaammaksi käyvä 2,5-vuotias (vai käynkö minä vain hitaammaksi...?). Ruokakaan ei itse hyppää pataan eikä imuri lähde oma-aloitteisesti puksuttamaan. Ei liihota puhtaat lakanat sänkyyn eikä pyykit kuuraannu omin päin. Aikahan on kortilla meillä kaikilla, välillä vaan tuntuu että olisi kiva jos taloudenhoidolliset asiat vain jotenkin tapahtuisivat jotta itse voisi keskittyä olennaiseen. Siis vaikka makkarin rakentamiseen. Vaikka raskaimmat hommat - jotka viikko viikolta on oikeasti aina vaan kevyempiä - jääkin herran harteille. Eli jee, kevät mutta yhyy, millä ajalla kaiken ehtisi tehdä? Sama vanha laulu siis, hieman eri vuodenajalle sovitettuna vain.

Pensasaidan paikka. Kun saisi vielä toisen kannon poies.

Uskaltaisikohan sitä meuhkata, että heitin puolivakavissani ukolle haasteen saada aikaiseksi yksi blogikirjoitus per nenä per viikko. Päivitystahti on välillä aika nolon hiljaista nimittäin. Ei pitäisi olla mitenkään ylivoimaista ja näin te rakkaat lukijat saisitte sisältöä laadusta tinkimättä tahi huolimatta peräti kaksi kertaa viikossa. Eikös kuulosta hyvältä? Toiveajattelulta?




Edit 4.7: osa tekstistä poistettu.

Monen tähden talkoot

Meillähän on aika monta asiaa tekemättä tai hyvälläkin tuurilla täysin puolitiessä. Sinälläänhän keskeneräisyydessä ei ole mitään vikaa, kiirekkös tässä valmiissa maailmassa ja sillai. Kuitenkin, kuten olen jo useasti maininnut, herra ja rouva Heikkilän makuukamari olisi mitä erinomaisinta saada valmiiksi syyskuuhun mennessä. Ja kun tässä nyt toivotaan, niin myös nykyinen koko perheen makuuhuone voisi saman aikarajan puitteissa muuntautua lasten huoneeksi.

No, joskus keväällä laitoin sähköpostin laulamaan lähisukulaisille ja innokkaimmille ystäville, että nyt on oiva mahdollisuus tarjota osaavaa apuaan ruokapalkkaa vastaan. Saimmekin kiitettävän osallistujamäärän, laskinkohan 13 aikuista meidät mukaanlukien. Makuuhuoneen rakennusmateriaalitkin saatiin hyvissä ajoin päivää ennen h-hetkeä. Joku ehti jo soitella moneen kertaan myyjälle tilauksen etenemisestä.

Meidän tavarat on jo purettu, kuvaaja oli liian hidas.

Kuormakirjantarkastaja valmiina!

Melko lämpöisessä säässä, noin + 27 astetta celsiusta, ruvettiin hommiin. Osa porukasta ohjattiin lauantaina makuuuhuoneen kimppuun, osa tekemään "parkkipaikkaa" ja saunalle "siltaa", joku maalasi listoja, joku korjasi puimalan oven salpaa, nurtsi saatiin leikattua, sauna lämpeni kuin itsestään, sunnuntaina uusi porukka makuuhuoneen kimppuun ja niin edelleen. Yritettiin myös klapihommia, mutta moottorisaha alkoi käryttää niin pahasti ettei uskaltanut ylikuumentaa sitä. Yritettiin pestä lipputankoa, mutta ei saatu pultteja auki, enkä tiedä oltaisiinko uskallettu sitä kaataa sitten kuitenkaan. Yritettiin kaivaa puunjuurta maasta, mutta piru vieköön se on tiukassa. Pyysinkin siihen liittyen tarjouksen jyrsinnästä.

Seuraavassa kahdessa kuvassa esittäytyy makuuhuoneemme. Ihan pientä pintaremonttia vaan tässä ajateltiin.

Niin vauhdikasta, että kuvaaja ei taaskaan pysy perässä.

Tarkkana siellä mittaushommissa!

Saunalle menee polku, mukava parannus entiseen eurolava-viritykseen.

Eli työlistalle oli kerätty hommia ihan reilusti. Osa jäi tekemättä, mutta ne olikin sellaista extraa. Pääasia oli nyt ensinnäkin se meidän makuuhuone, joka edistyi kahden päivän aikana enemmän kuin yksin tehden varmaan parissa viikossa. Myös se parkkis ja saunalle vievä ojanylitys oli ihan mahtavaa saada tehdyksi, sillä nyt herra voi keskittyä makuuhuonerempan jatkamiseen. Ja jos minä sitä tekisin yksinäni pallomahan kanssa samalla lapsen perässä vaappuen niin ainakin viikko siinäkin olisi mennyt. Ne keittiöstä puuttuvat listatkin on nyt maalattu, mikä on tosi jees. Isäntä ne sitten napautteli paikoilleen (paitsi osa puuttuu edelleen, eihän se nyt sovi että kerralla tekisi valmiiksi).

Saunan seinästä löydettiin lämmityspuuhien yhteydessä hevosmuurahaispesä. Ei hyvä. Määhän ne myrkytän! Tai siis isäntä myrkyttää. Ihan tavallisten murkkujen pesän löysin tässä yksi päivä eräästä multasäkistä. Oli kuulkaa munia ja toukkia ja hirveä kuhina. En sitten laittanut  niitä multia tomaateille. Isäntähän ne myrkyttää! Kauheeta kun luonto tolla lailla hyppii nenille.

Lähiaikojen aiheita tällä tontilla ovat mm. tapettien valinnan vaikeus ja keittiön välitilan laatoitus. Yritän jälleen aktivoitua kirjoittamisen suhteen, syvimmät pahoittelut venähtäneistä postausväleistä.

Vielä iso ja kaunis kiitos ja halaukset maailman mahtavimmalle talkooporukalle! Jäimme teille kaikille suureen kiitollisuuden velkaan. Olette ihania!

Klapiteline saunalle

Jos sitä isäntäkin välillä tulisi tänne rupattelemaan kun kerran lupasin osallistua blogin tekstien kirjoitteluun enkä vain aiheena olevan remontin suorittamiseen.

Ja kuten kirjoituksen aihekin antaa ymmärtää tuli tuossa iltana luotua klapiteline saunan eteen. Rehellisesti sanottuna jatkoin kyllä vielä seuraavana aamuna kun Makitan akku päätti loppua kesken puuhailun. Edellinen teline taisi joskus talven mittaan sortua kun siitä poimittiin klapeja saunan pesiin. Tai noh se edellinen teline oli lähinnä muutama keppi nojalla saunan ovikatosta vasten. Eli alimmat klapit lepäsivät maata vasten. Varmasti kuivuvat siinä hyvin joo.

Joutui pitämään tauon akun hyytymisen takia.

Ja kun täällä Talviveräjällä on nyt innostuttu kierrättämään rakennusmateriaaleja, niin tähän uuden uuteen klapitelineeseenkään kehdannut käyttää muuta uutta kuin noin parikymmentä torx ruuvia, joita niitäkään en kyllä joutunut kaupasta hakea. Yllättäen täältä remontin keskeltä kun noita ruuveja löytyy jos jonkin kokoista. Loput materiaalit löytyikin sitten puimalan takaa. Yhteensä taisin tähän projektiin  käyttää seitsämän heinäseivästä. Valitettavasti kolmea niistä jouduin sahalla lyhentämään hieman käytännöllisemmän mittaiseksi. Mutta kai se on parempi keksiä näillekin jotain käyttöä sen sijaan, että maatuvat lopulta tuonne mäkeen.

Nikkaroinnin uhriksi joutuneet heinäseipäät vielä täysin tietämättöminä kohtalostaan.

Eihän tämä nyt mitään huippu Suomi-Designiä ole, mutta koulutetun muotoilijan näpeissä uusi klapiteline syntyi noin tunnin työskentelyllä. Suorastaan funktionaalista muotoilua; pitää klapit irti maasta, käyttää mahdollimman ison alan käytössä olevasta tilasta ja ei ainakaan ihan ensimmmäisenä näytä siltä, että saunan eteen olisi tuotu jotain uutta ja ihmeellistä. Tuo viimeinen pointti nyt on sitten ehkä hieman kyseenalainen; jos talolle, jonka hengen haluaa säilyttää, kannattaako yrittää tehdä vanhan oloista vai ihan rehellisesti uutta remontoidessa? Toistaiseksi tämä remontti on kai kuitenkin yrittänyt pitää talon vanhan näköisenä, vanhahan se kuitenkin on. Toisaalta kun tuossa pihassa nyt kuitenkin seisoo 2000-luvun auto ja katolla on ties mitä antenneja niin kyllähän kaikki näkevät ettei ihan 50-luvulla enää elellä teki remonttia miten vain. Tuohon saunan eteen tuollainen heinäseiväs viritys nyt toimii. Ei pistä silmään.Tämä asioiden henkinen ikä ja näkö on asia josta varmaan tulen tekemään ihan omankin postauksen jossain vaiheessa, joten annetaan sen asian nyt olla ja palataan otsikon asiaan.

Edusta vielä siivoamatta.

Samalla tuli siivoiltua tuosta saunan edestä muutaman vuoden edestä lehtiä ja muuta luonnon tuomia ylläreitä.

Edusta siivottunua ja klapit telineessä.

Kyllä taas kehtoo mennä saunomaan isommallakin porukalla.

Pihan siivousta

Poltettiin alkuviikosta pieni kasa viime syksyn puunkaadosta jääneitä risuja ja havuja. Silloin kaatui kolme vanhaa ja isoa lehtipuuta, muistaakseni tammi ja pari vaahteraa, sekä yksi iso vanha kuusi. Ja sitä risukkoa oli aivan jumalattomasti, onneksi meillä oli apureita! Poltettavaa on vielä melkoiset määrät, samoin kuin pihapiirissä huonokuntoisia, kaatoa odottelevia puita. Samanlainen savotta siis odottelee to do-listalla. Ainakin saadaan polttopuuta.

Jälkikasvu ottaa rennosti. Yllättäen seuraavat päivät ja yöt
on  menneet niistäessä ja yskiessä. 

Juuri tällä hetkellä ei tosin kehtaa poltella ainakaan ilman että kaivaa ensin kuoppaa tai vastaavaa notskille tuohon peltoon, seudulla kun varoitellaan ruohikkopalon mahdollisuudesta. Pelto missä nyt ollaan risunuotiota pidetty ei varsinaisesti ole se "paloturvallisin" paikka, kuten kuvasta näkyy. Tarkkana pitää olla.