Sivuvintti pimeenä

Oleellisesti yläkerran makuuhuoneisiin liittyvä työrupeama on sivuvinttien lisäeristäminen. Yläkertaan siis muotoutuu kesän aikana minulle ja herralle ihan oma makuuhuone ja nykyisestä kokoperheen makkarista tehdään lastenhuone. Muuttaessammehan sivuvinttien lattiamateriaalina oli sahanpuhuru ja seinissä ei ollut eristeitä. Ilmankos laski makuuhuoneen lämpötila talvella + 15 asteeseen, onneksi ei ollut kovinkaan kylmä talvi tämä ensimmäinen. Mutta taas opittiin uutta, eli tarvitaan lisää eristeitä, myös yläpohjaan. Sivuvintit olivat myös täynnä erinäistä tavaraa, käyköön hiirensyömä vanha turvaistuin esimerkistä. 

Viime kesän aikana tyhjensin isäni kanssa toisen sivuvintin tavarasta ja herra puuhasteli sinne muistaakseni maaliskuun aikana lautoja lattiaan ja villalevyjä seiniin. Kuvasta päätellen sinne meni myös tuulensulkupaperia, kaiketi lähinnä pitämään purut lattiassa. Täytyy myöntää, että ihan hirveästi en tähän projektiin perehtynyt. Siellä vintillä oli tuolloin niin kylmä ja pimeää ja ahdasta että menestyksekkäästi välttelin siellä käymistä. 

Lattiamateriaaliksi valikoitui pitkän harkinnan ja lukuisten kilpailutuskierrosten jälkeen rossipohjarempan ylijäämälaudat. Ja miksi tämä piti tehdä ennen makuuhuoneremontteja? Koska meidän tuleva makuuhuoneemme oli täytetty purkamattomilla muuttolaatikoilla ja muulla tavaralla ja nehän piti sieltä saada lykättyä jonnekin remontin tieltä. Eli ihan normaalia tää-pitää-tehdä-nyt-heti-mutta-ennen-kuin-pääsee-tätä-tekemään-pitää-tehdä-toi-juttua. 

Otsikosta tuli mieleen, että jotain valoja voisi vetää sivuvinteillekin. Tai voihan olla että herralla on tähänkin jo suuret suunnitelmat, ei vaan ole tullut puheeksi. Tietysti fikkareillakin pärjää, voipi olla että valaistusasian ratkaiseminen jää tulevaisuuteen.

Nythän tuo "valmis" sivuvintti on jo tehokkaasti tuutattu täyteen meidän rompetta. Ei kovin yllättävää. Ihan kaikkien taiteen ja rakennussääntöjen mukaan tämä eristämis- ja lattianrakennushomma tuskin tehtiin, mutta kunhan saadaan lämmöt pysymään asuinhuoneissa ja sivuvinttivarastoihin purua tukevampi tallustelualusta niin se riittää meille. Voidaan sitten ensi talvena taas ihmetellä, että tuliko eristettyä riittävästi.

Äitienpäivänä puutarhassa

Perinteikkään aamiainen sänkyyn-yllärin lisäksi minua hemmoteltiin myös uudenlaisella lahjuksella. Sain nimittäin kirsikkapuun! Toivottavasti  myös tästä tulee jatkuva perinne.

Pahimmasta aamiaisähkystä toivuttuani suuntasimme koko perheen voimin päivän seremonialliseen osuuteen ulos.

Miehissä istutetaan. Juhlakalu kuvaa.

Tällä hetkellä puun poikanen patsastelee varsin yksin keskellä peltoa, mutta sitten joskus se tulee reunustamaan pihamme oleskelupuolta vastaavanlaisten puukollegojen kanssa. Meidän piha- ja puutarhasuunnitelmat on muuten melkoiset, joku voisi jopa sanoa suuruudenhullut, suurin osa virkistys- ja hyötykäyttöön suunnittelemastamme läänistä kun on vielä heinäistä peltoa. Mutta niistäkin ehkäpä tarkemmin jatkossa.

Mitähän istutettavaa sitä keksisi, tai ylipäätään olisi olemassa, isänpäiväksi keskellä marraskuuta...

Kompostit

Hui sentään kun onkin aikaa vierähtänyt sitten viime postauksen. Täällä ollaan oltu kiireisiä mm. simaa ja munkkeja tehden ja ahmien sekä haravoiden ja puita kaataen (oikasti olen aivan koukuttunut erääseen nimeltä mainitsemattomaan farmiaiheiseen peliin ja näpellellyt uutukaista tablettiani päivät pääksytystään). Puunkaato oli jännää puuhaa, vaikka kyseessä olikin pari pienehköä lahoa yksilöä. Saha jäi vain kerran jumiin ja vain yksi hihna katkesi kun puu lähti niistä huolimatta kaatumaan väärään suuntaan (onneksi ei kenenkään tai minkään päälle kuitenkaan), vino kun oli. Nyt on sitten piha täynnä risua ja muuta puuaiheista roskaa. Vastahan tässä pääsiäisenä viimeksi haravoitiin juuri se puoli pihasta. Että kiitos vain vielä ystäville haravointiavusta, koskas tulette uudestaan?

Nyt meilläkin on sitten melkein valmis puutarhakomposti. Erästä bloggaajakolleegaa lainaten, tää on vielä kesken:

Ideana siis on että toiselle puolelle, eli tuohon mistä puuttuu vielä yksi seinä, lapioidaan valmiit kompostit ja tuohon toiselle puolelle lapataan sitten haravointi- yms. puutarhajätteet. Mies puheli myös kansista, että pitää vielä semmoiset tehdä mutta kertokaa kokeneemmat ja viisaammat onko ne tarpeelliset? Huomatkaa muuten että melko täyteen saatiin yhden haravointikerran jälkeen tuo toinen puoli. Ja vielä on puolet pihasta haravoimatta... No kaipa ne tuosta painuu ja tiivistyy ajan kanssa.

Komposti biojätteelle on myös listalla. Meillä on vanha arkkupakastin, josta suunniteltiin se tekevämme. Tai mieshän senkin tekee. Jotenkin kuitenkin vaikutti aika monimutkaiselta kun katteli netistä teko-ohjeita. Tekisi mieli hakea vaan kaupasta kompostori, kun on tässä muutakin hommaa. Toisaalta onhan meillä myös muitakin rahareikiä, että jää nähtäväksi kumpaan vaaka kallistuu. Niin tai näin, voisi kallistua aika nopsaan sillä olen huomannut että jahkaamalla aika harva asia ratkeaa mitenkään päin. Esimerkkinä kellariimme johtavat portaat, joita ei siis vieläkään ole. Ne kuitenkin ansaitsevat ihan oman otsikkonsa, sitten kun asian tiimoilta alkaa tapahtua.

Mutta ihanaa huomata kuinka kevät etenee, välillä pikkuhiljaa, välillä harppauksin ja välillä vähän takapaikkia ottaen kuten tänään. Mietin onko luontoäiti paksuna tai jotain kun mieliala vaihtelee kuin allekirjoittaneella ikään. Säätila tänään on ollut aurinkoinen, tuulinen, vesi- ja räntäsateinen vuoronperään. Nyt viimeisin juonenkäänne oli napakka raekuuro ja kello käy vasta iltapäivää. Toivottavasti meidän juuri hankitut raparperin taimet selvisivät siitä.

Viinimarjassa on jo ihan lehdet.