Keittiössä tapahtuu: tiskipöytä ja yläkaapit

Esittelyssä tällä kertaa keittiön tiskikuoltokeskus säilytysratkaisuineen. Liikkeelle lähdettiin purkamalla kuvan mukainen järjestelmä. On todella söpö, kyllä. Siis oikeasti, tässä kuvassa ihan tosi symppis. Melkein kuvaan mahtunut korkea kaappi oli myös oivallinen paikka säilöä erilaisia asioita. 

Ikäväksemme kuitenkin lähempi tarkastelu osoitti maalien lohkeilleen ja olihan ne jo aika pinttyneitä. Tuohon ei myöskään mahdu sähköliettä ja tiskikonetta allaskaapin viereen. Keittiön ainoa vesipiste (siis eikö 50-luvun keittiössä olekaan useamapaa vesipistettä, kummallista!) kun on just tuossa hanan osoittamassa paikassa, joten tiskikoneen paikka on siinä hollilla sitten ja piste. Eikä me haluttu/jaksettu/ei ollut varaa alkaa vetämään vesiputkia toiselle puolelle keittiötä. Sähköliedellekään ei kovinkaan montaa sijoituspaikkaa ollut johtuen mm. kahdesta ovesta, kaksista ikkunoista ja puuhellasta, joka ehdottomasti haluttiin säilyttää. Niiden paikat kun on melko pysyväisesti siinä missä ne nyt on. 

Tokihan purkamisen jälkeen keittiössä tehtiin paljon puhuttu lattiaremppa sekä seinien pintaremppa. Näiden puhteiden jälkeen käsistään kätevä herra Heikkilä rakensi meille tiskinurkkauksen. Ei tosin ollut sieltä tukevimmasta päästä.

Astetta industriaalimpi tai jotain.
Mä olen aina ollut tosi huono
näissä tyylisuuntauksissa. 

Tiedoksi teille, jotka nyt kauhistelevat ihan hyvien kaappien ja laatikoiden hylkäämistä: ei hätää. Ne kunnostettiin eli maalit raaputeltiin veks, pari hapertunutta tausta- yms. levyä vaihdettiin ja sitten ne koottiin uudelleen ja maalattiin. Valitettavasti hauska kippikaappi, leivinalusta ja korkea kaappi jäivät uudesta kompleksista pois tilanpuutteen vuoksi mutta yläkaapit, allaskaapin sekä laatikot käytimme hyväksemme. Ehkä noita poisjääneitä voi hyödyntää jossain muualla.

Raaputettu ja hiottu.

Uusi tiskipöytä tehtiin liimapuulevystä. Siihen sahattiin koloset upotettaville tiskialtaalle sekä sähköliedelle ja sitten se öljyttiin tummanruskeaksi, värin nimi taisi olla konjakki (miten se herra siihen niin ihastuikaan).

Hieno tästä tulee.

Sitten vähän sahailtiin liimapuulevyä, että päästiin liimaamaan niitä uudelleen yhteen. Tarvittiin siis tukevia "väliseiniä" tiskipöydän päätyihin ja uunin ja tiskikoneen väleihin muun muassa sekä tietysti pohjalevyä allaskaappiin ja sokkelia ja mitä vielä. Oikean levyistä tai syvyistä levyä siis ei ollut valmiina niin piti sitten itse tehdä tämäkin. Siis herra teki.

Tässä viritellään liinoja puristamaan liiman
kuivumisen ajaksi. On siellä puutappejakin
liiman lisäksi.

Sitten vaan sahaa, lisää liimaa ja puutappeja ja voilà! Kuvassa poseeraa maalausta odottava uunin "kotelo".

Nuoriherra Heikkilä kävi vetäisemässä
puumerkkinsä tuonne yläkulmaan, ilmeisesti
hyväksynnän merkiksi.

Anna lapselle pensseli ja...

Tämä ei ole lapsityövoimaa. Tämä on koko
perheen osallistavaa yhteistä harrastustoimintaa.

...Tadaa! Saat asennusvalmiin tiskipöydän / keittiön työtason. Huomatkaa muuten että liesituuletin ja yläkaapitkin on jo paikallaan, ohhoh. Vähän ehkä näyttää hassulta kun liesituuletin on eri korkeudella kuin kaapit, mutta näin vältetään pään koliseminen tuulettimen reunaan kokatessa ja varmistetaan kokkaajan yltäminen kaappien sisältöihin.

"Täähän on just hyvä maja hei, kattoluukku ja kaikki! Kato
äiti kun mä kurkkaan täältä!"

Loppusilauksena laatikoihin vedettiin hyllypaperit pohjalle. Laatikoiden sisäosat ovat kaiketi alkuperäiset ja näin ollen hieman kuluneet ja aikaa nähneet. Emme kuitenkaan jaksaneet alkaa maalata niitä kun "eihän ne minnekään sieltä näy". 

Nätit tulee.

Tässä se nyt on! Tosin laatat puuttuu tuolta välitilasta vielä, mutta kyllä on hieno. Sitten kun saadaan ne laatat laitettua niin saadaan valoakin tiskialtaan päälle. Salakavalasti on muuten kaiken maailman roippeet hiippailleet heti tasojen päälle. No osa on kyllä ihan aseteltu sinne. Pahoittelut valoilmiöstä.

Keittiö ei ole ihan näin vaaleanpunainen oikeassa elämässä.

Keittiö keittiöremontin aikana

Tilanne muuttaessa oli seuraavanlainen: keittiö: ei. Juokseva vesi: kylpyhuoneesta. Veden laatu: juomakelpoista, mutta koliformisia bakteereja oli näytteessä hieman -> juomavesi keitettiin. Puuhella: siirretty paikaltaan lattia- ja seinien pintaremontin ajaksi -> ei käytettävissä.

"Keittiö" koottiin erinäisiä juuri-nyt-muualla-tarpeettomia säilytysratkaisuja hyväksi käyttäen keittiön viereiseen pikkukamariin. Mietin muuten kaksi kertaa, kehtaako tällaisia sekamelskakuvia tänne laittaa julkiseen tarkasteluun, mutta totesin sitten että tuoltahan siellä aina näytti joka tapauksessa. Pysykäämme siis totuudessa, eiköhän remppaköökit aina ole enemmän tai vähemmän jännän näköisiä.  Meidän väliaikaiskeittiö näytti siten tältä:

Ei kovin uskottavia, mutta väliaikaisesti
toimivia keittiökalusteiden rooleja esittää mm.
tietokonepöytä ja vaatekaapin korisysteemi.
Lääkekaappi lapsiturvallisesti lattialla. Oli se
sentään lukossa.

Ylemmässä kuvassa kuvaajan selän taakse jää työtaso eli keittiöremontin tieltä siirretty puuhella, jonka päälle oli kasattu mikroa, vedenkeitintä, kahvinkeitintä jne. Korisysteemeissä (joita oli pari) oli kaikkea kattilasta ja pannusta puurohiutaleisiin ja leipiin sulassa sovussa. Ruoka valmistettiin enimmäkseen kuvassa näkyvällä keittolevyllä, ei kuitenkaan tuossa lattialla vaan sentään pöydällä. Vastakkaisella seinustalla hengasivat mm. jääkaappi ja pakastin, kuten alempi kuva osoittaa. Huomattavaa on, että jääkaappimagneetit ovat päässeet oikeille paikoilleen. Alempi kuva on muuten ajalta, jolloin puuhella on päässyt jo takaisin omalle paikalleen, sillä mikro ja kahvinkeitin on nostettu johonkin pallille.

Kaikki mahdollinen laskutila oli aina täynnä
kaikennäköistä tavaraa (mm. näköjään moët:n
 rosé-shampanjaa, glamyyri se nyt remontin
keskelläkin herranjumala).

Meillähän ei muuten ollut pakastinta täällä Paimiossa muuttajia odottamassa, se kun jäi luonnollisesti vuokrakämppään Espooseen. Meidän piti saada anopilta lähes ylimääräinen pakastin, mutta se unohtui kaikessa muussa muuttohässäkässä. Hoksattiin tämä pakkaspuute sitten jossain Espoo-Paimio välillä ja käytiin herran kanssa vielä kodinkoneostoksilla pika pikaa saatuamme muuttokuormat sisään. Että hyvin hoidettiin.

Tiskaaminen "sujui" kahden vadin kanssa ruokapöydällä, joka puolestaan piti majaa olohuoneemme nurkassa kuvien oton aikoihin. Vesi haettiin kylpyhuoneen hanasta ja tiskit kuivattin pöydällä yön yli pyyhkeen päällä. Kannatti tiskata joka ilta, tai sitten seuraavana iltana vasta tiskattavaa olikin. Näin tiskikonehuushollista tulleille aikamoinen iltarutiinimuutos. Joo olipa rankkaa voi voi. Nythän meillä on taas tiskikone käytössä kun kyökki on pitkälti valmis, jesss.

Tarkkaavaisimmat ja/tai hyvämuistisimmat lukijamme varmaan ovat jo keksineet, että ennen keittiöremonttia meillä oli pieni lattianrakennusurakka myös tuossa väliaikaiskeittiön sisältävässä huoneessa. Lattiaremontti tehtiin muistaakseni noin kesä-lokakuussa, ennen muuttoa siis. Käytiin täällä aina päiväreissu tai jopa yön yli kun herran työt antoivat myöten. Siksi ajaksi keittiö oli muuttanut yläkerran huoneeseen, jossa nykyään on makuuhuoneemme. Joka siis muuttaa syksyyn mennessä rakennettavaan huoneeseen ja nykyisestä makuuhuoneesta tulee lasten huone. Keittiön "toimiessa" yläkerrassa tehtiin nykyisestä olohuoneesta väliaikainen makuuhuone. Yläkerran keittiö toimi myös vierashuoneena aina kun olimme kyllin onnekkaita saamaan yön yli viihtyvää remonttiapua, mikä onneksemme oli varsin usein. 

Täällä on nykyisin makuuhuone. 

Joo nämä rintamamiestalot on niin käteviä kun tilat on niin muuntautuvia. Testattu on. Elää perheen muuttuvien asumistarpeiden mukaan ja sillai. 

Keittiössä tapahtuu: seinät

Kun oli saatu lattia paikoilleen keittiöön ja viereiseen huoneeseen, oli tarpeellista tehdä seinille jotain. Ensinnäkin keittiön värimaailma oli hieman räväkkä makuumme ja olihan nuo kenties 70-luvulla maalatut pinnat ja kaapit jo ehkä hieman kuluneet ja pinttyneet. Toisekseen meitä kiinnosti kovasti tietää mitä keittiön seinämateriaalien (joku maalattu pahvi) alta löytyy, eli hieman syyhytti kurkkia rakenteiden ja eristeiden kuntoa.

Onneksemme pahvien alta ei suuria yllätyksiä löytynyt, laudat oli kuivia ja hyvässä kunnossa. Pahvin alla olevan lautaseinän (anteeksi, etten juuri nyt muista rakenteen nimeä) alla näytti olevan jotain tuulilevyä. Sen pidemmälle emme tutkimusretkeämme ulottaneet ja herra mitä ilmeisemmin hyväksyi tämän ratkaisun, kun ei purkurauta ruvennut heilumaan. Hän kuitenkin on meistä se perehtyneempi puolisko mitä tulee rakennusteknisiin asioihin. Ikkunoiden alle olisi ehkä voinut laittaa villaa, mutta testasimme vetoisuutta eri tieteellisellä menetelmällä: palavan kynttilän lepatuksella ja totesimme vetoisuuden olevan lähes olematonta. Emme siis lähteneet lisäeristyshommiin siinäkään kohtaa. Tämän talven perusteella keittiön seinät ajaa asiansa, ei tullut kylmä.

Uudeksi seinämateriaaliksi valikoitui pinkopahvi. Se on hengittävä ja perinteikäs ratkaisu, lisäksi se on helpohko ja nopea asentaa ja budjettiystävällinenkin jopa. Pinkopahvi on siitä kivaa, että se pitää kostuttaa joko suihkepullolla tai kuten vanhaan hyvään aikaan tehtiin, harjalla pieniä pisaroita roiskimalla noin päivää ennen asennusta. Sitten se jätetään muovin tai vastaavan alle odottelemaan, jotta kosteus tasoittuu kautta pahvin. Huomatkaa, että ei saa kostuttaa liikaa koska silloin se repeää joko jo asennusvaiheessa tai kuivuessaan seinään jo plätkäistynä. Myöskään liian vähäinen kostutus ei ole hyvästä, sillä silloin pahvi ei pingotu hyvin. Siis riittävä kostutus on sopiva määrä. Aivan selvää pässinlihaa. Näin ensikertalaisen oli ihan lapsellisen helppoa arvioida oikea märkyysaste. Muhittuaan muovin alla hyvän aikaa tämä sopivasti kostutettu pinkopahvin kaistale naulataan nupinauloin jotain nupinaularihmoja hyväksi käyttäen seinään sekä liisteröidään reunoistaan. Vai pitikö se liisteri laittaa ennen nauloja? En pysty nyt muistamaan kun en oikeastaan ollut tätäkään hommaa tekemässä vaan suorittamassa lapsen- ja taloudenhoidollisia vastuitani. Seinällä hengaillessaan pahvi kuivuu ja pingottuu sileäksi ja napakaksi. Ja sitten sen päälle voi maalata tai tapetoida. Näin.

Täytyy myöntää, että ensin me taidettiin kostutella liikaa kun paikoin pääsi pahvit ihan vähän repeilemään naulojen kohdilta. Mutta ei pahasti, ja ne kohdat oli sellaisia jotka jäi kalusteiden alle piiloon.

Pinkopahvien latomisjärjestyssuunnitelma. 

Alla kuvassa on yksi seinä jo pahvien peitossa. Ovi johtaa eteiseen ja tuo ikkuna on keittiön etelänpuoleinen ikkuna. Keskeneräinen seinä oli ja on tiskipöydän paikka. Siitä purettiin myös yksi kiinteä kaappi, jonka tilalle tuli sähköliesi ja liesituuletin. Kuvassa näkuu myös vanhaa seinänväriä. Seinän takana on kylpyhuone.

Kannattaa muuten naulata noi ovien ja ikkunoiden pielet
riittävän läheltä reunaa niin jää naulan kannat listojen alle
piiloon. Ja katon ja lattian rajat. Ettei tarvi alkaa
korjaushommiin. Ihan vaan vinkkinä.

Alakuvassa pahvit on paikoillaan ja kuivuneet, joten sitten vaan pensselit käteen ja sutimaan. Maalina Uulan joku niistä millä nyt seinää kannattaa maalata. Värisävynä piti ensin olla "pellava" mutta sitten luimme Uulan sivuilta että heidän sävytteensä eivät tuohon maalilaatuun sovi. Meistä tämmöinen kuulostaa edelleen kovin oudolta, mutta noudatimme sivuillaan ollutta ohjetta käyttää Tikkurilan sävytteitä. Valitsimme RGB-arvoiltaan lähimmäksi osuvan sävyn, jonka nimeä en valitettavasti enää muista. Se on vaaleanpunaisempi kuin ajateltiin, mutta käy meille kuitenkin ihan hyvin.

Käsittelyssä piippu ja puuhellan paikka.

Keittiö tehtiin siis noin viime marras-joulu-tammikuussa. Suurimmalti osin, muistaakseni. Sähköliesi saatiin helmikuussa käyttöön. Klassisesti vielä puuttuu muutamia listoja sieltä täältä. Ja jos tarkkoja ollaan niin katon voisi maalata vielä kertaalleen, lisäksi jonkin sortin sopivan kokoinen säilytyskaluste tarvitaan etelänpuoleisen ikkunan alle. 

Entä missä ruuanlaittofasiliteettimme remontin ajan luurasivat? Se selviää ensi jaksossa!

Toivotamme blogilistan kautta meidät löytäneen henkilön juhlallisin menoin tervetulleeksi lukijajoukkioon!