26.3.2014

Keittiössä tapahtuu: seinät

Kun oli saatu lattia paikoilleen keittiöön ja viereiseen huoneeseen, oli tarpeellista tehdä seinille jotain. Ensinnäkin keittiön värimaailma oli hieman räväkkä makuumme ja olihan nuo kenties 70-luvulla maalatut pinnat ja kaapit jo ehkä hieman kuluneet ja pinttyneet. Toisekseen meitä kiinnosti kovasti tietää mitä keittiön seinämateriaalien (joku maalattu pahvi) alta löytyy, eli hieman syyhytti kurkkia rakenteiden ja eristeiden kuntoa.

Onneksemme pahvien alta ei suuria yllätyksiä löytynyt, laudat oli kuivia ja hyvässä kunnossa. Pahvin alla olevan lautaseinän (anteeksi, etten juuri nyt muista rakenteen nimeä) alla näytti olevan jotain tuulilevyä. Sen pidemmälle emme tutkimusretkeämme ulottaneet ja herra mitä ilmeisemmin hyväksyi tämän ratkaisun, kun ei purkurauta ruvennut heilumaan. Hän kuitenkin on meistä se perehtyneempi puolisko mitä tulee rakennusteknisiin asioihin. Ikkunoiden alle olisi ehkä voinut laittaa villaa, mutta testasimme vetoisuutta eri tieteellisellä menetelmällä: palavan kynttilän lepatuksella ja totesimme vetoisuuden olevan lähes olematonta. Emme siis lähteneet lisäeristyshommiin siinäkään kohtaa. Tämän talven perusteella keittiön seinät ajaa asiansa, ei tullut kylmä.

Uudeksi seinämateriaaliksi valikoitui pinkopahvi. Se on hengittävä ja perinteikäs ratkaisu, lisäksi se on helpohko ja nopea asentaa ja budjettiystävällinenkin jopa. Pinkopahvi on siitä kivaa, että se pitää kostuttaa joko suihkepullolla tai kuten vanhaan hyvään aikaan tehtiin, harjalla pieniä pisaroita roiskimalla noin päivää ennen asennusta. Sitten se jätetään muovin tai vastaavan alle odottelemaan, jotta kosteus tasoittuu kautta pahvin. Huomatkaa, että ei saa kostuttaa liikaa koska silloin se repeää joko jo asennusvaiheessa tai kuivuessaan seinään jo plätkäistynä. Myöskään liian vähäinen kostutus ei ole hyvästä, sillä silloin pahvi ei pingotu hyvin. Siis riittävä kostutus on sopiva määrä. Aivan selvää pässinlihaa. Näin ensikertalaisen oli ihan lapsellisen helppoa arvioida oikea märkyysaste. Muhittuaan muovin alla hyvän aikaa tämä sopivasti kostutettu pinkopahvin kaistale naulataan nupinauloin jotain nupinaularihmoja hyväksi käyttäen seinään sekä liisteröidään reunoistaan. Vai pitikö se liisteri laittaa ennen nauloja? En pysty nyt muistamaan kun en oikeastaan ollut tätäkään hommaa tekemässä vaan suorittamassa lapsen- ja taloudenhoidollisia vastuitani. Seinällä hengaillessaan pahvi kuivuu ja pingottuu sileäksi ja napakaksi. Ja sitten sen päälle voi maalata tai tapetoida. Näin.

Täytyy myöntää, että ensin me taidettiin kostutella liikaa kun paikoin pääsi pahvit ihan vähän repeilemään naulojen kohdilta. Mutta ei pahasti, ja ne kohdat oli sellaisia jotka jäi kalusteiden alle piiloon.

Pinkopahvien latomisjärjestyssuunnitelma. 
Alla kuvassa on yksi seinä jo pahvien peitossa. Ovi johtaa eteiseen ja tuo ikkuna on keittiön etelänpuoleinen ikkuna. Keskeneräinen seinä oli ja on tiskipöydän paikka. Siitä purettiin myös yksi kiinteä kaappi, jonka tilalle tuli sähköliesi ja liesituuletin. Kuvassa näkuu myös vanhaa seinänväriä. Seinän takana on kylpyhuone.

Kannattaa muuten naulata noi ovien ja ikkunoiden pielet
riittävän läheltä reunaa niin jää naulan kannat listojen alle
piiloon. Ja katon ja lattian rajat. Ettei tarvi alkaa
korjaushommiin. Ihan vaan vinkkinä.

Alakuvassa pahvit on paikoillaan ja kuivuneet, joten sitten vaan pensselit käteen ja sutimaan. Maalina Uulan joku niistä millä nyt seinää kannattaa maalata. Värisävynä piti ensin olla "pellava" mutta sitten luimme Uulan sivuilta että heidän sävytteensä eivät tuohon maalilaatuun sovi. Meistä tämmöinen kuulostaa edelleen kovin oudolta, mutta noudatimme sivuillaan ollutta ohjetta käyttää Tikkurilan sävytteitä. Valitsimme RGB-arvoiltaan lähimmäksi osuvan sävyn, jonka nimeä en valitettavasti enää muista. Se on vaaleanpunaisempi kuin ajateltiin, mutta käy meille kuitenkin ihan hyvin.

Käsittelyssä piippu ja puuhellan paikka.
Keittiö tehtiin siis noin viime marras-joulu-tammikuussa. Suurimmalti osin, muistaakseni. Sähköliesi saatiin helmikuussa käyttöön. Klassisesti vielä puuttuu muutamia listoja sieltä täältä. Ja jos tarkkoja ollaan niin katon voisi maalata vielä kertaalleen, lisäksi jonkin sortin sopivan kokoinen säilytyskaluste tarvitaan etelänpuoleisen ikkunan alle. 

Entä missä ruuanlaittofasiliteettimme remontin ajan luurasivat? Se selviää ensi jaksossa!

Toivotamme blogilistan kautta meidät löytäneen henkilön juhlallisin menoin tervetulleeksi lukijajoukkioon!

2 kommenttia:

  1. Oi miten reipasta! Me emme ole uskaltautuneet pinkopahveja laittamaan, vaikka olisi ajanmukaista tällaisessa talossa. Jospa nyt mekin, kun kerran tekin.

    Blogissani on teille haaste.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu rohkeasti vaan härkää sarvista! Sitäpaitsi joka rintamamieskodin raamatuissa eli Perinnemestarin Remonttikirjassa ja/tai Rintamamiestalossa oli hyvät ohjeet :).

      Kiitos haasteesta! Pitääpä käydä kurkkaamassa.

      Poista

Penni ajatuksistasi.