4.6.2014

Monen tähden talkoot

Meillähän on aika monta asiaa tekemättä tai hyvälläkin tuurilla täysin puolitiessä. Sinälläänhän keskeneräisyydessä ei ole mitään vikaa, kiirekkös tässä valmiissa maailmassa ja sillai. Kuitenkin, kuten olen jo useasti maininnut, herra ja rouva Heikkilän makuukamari olisi mitä erinomaisinta saada valmiiksi syyskuuhun mennessä. Ja kun tässä nyt toivotaan, niin myös nykyinen koko perheen makuuhuone voisi saman aikarajan puitteissa muuntautua lasten huoneeksi.

No, joskus keväällä laitoin sähköpostin laulamaan lähisukulaisille ja innokkaimmille ystäville, että nyt on oiva mahdollisuus tarjota osaavaa apuaan ruokapalkkaa vastaan. Saimmekin kiitettävän osallistujamäärän, laskinkohan 13 aikuista meidät mukaanlukien. Makuuhuoneen rakennusmateriaalitkin saatiin hyvissä ajoin päivää ennen h-hetkeä. Joku ehti jo soitella moneen kertaan myyjälle tilauksen etenemisestä.


Meidän tavarat on jo purettu, kuvaaja oli liian hidas.

Kuormakirjantarkastaja valmiina!

Melko lämpöisessä säässä, noin + 27 astetta celsiusta, ruvettiin hommiin. Osa porukasta ohjattiin lauantaina makuuuhuoneen kimppuun, osa tekemään "parkkipaikkaa" ja saunalle "siltaa", joku maalasi listoja, joku korjasi puimalan oven salpaa, nurtsi saatiin leikattua, sauna lämpeni kuin itsestään, sunnuntaina uusi porukka makuuhuoneen kimppuun ja niin edelleen. Yritettiin myös klapihommia, mutta moottorisaha alkoi käryttää niin pahasti ettei uskaltanut ylikuumentaa sitä. Yritettiin pestä lipputankoa, mutta ei saatu pultteja auki, enkä tiedä oltaisiinko uskallettu sitä kaataa sitten kuitenkaan. Yritettiin kaivaa puunjuurta maasta, mutta piru vieköön se on tiukassa. Pyysinkin siihen liittyen tarjouksen jyrsinnästä.

Seuraavassa kahdessa kuvassa esittäytyy makuuhuoneemme. Ihan pientä pintaremonttia vaan tässä ajateltiin.

Niin vauhdikasta, että kuvaaja ei taaskaan pysy perässä.

Tarkkana siellä mittaushommissa!

Saunalle menee polku, mukava parannus entiseen eurolava-viritykseen.

Eli työlistalle oli kerätty hommia ihan reilusti. Osa jäi tekemättä, mutta ne olikin sellaista extraa. Pääasia oli nyt ensinnäkin se meidän makuuhuone, joka edistyi kahden päivän aikana enemmän kuin yksin tehden varmaan parissa viikossa. Myös se parkkis ja saunalle vievä ojanylitys oli ihan mahtavaa saada tehdyksi, sillä nyt herra voi keskittyä makuuhuonerempan jatkamiseen. Ja jos minä sitä tekisin yksinäni pallomahan kanssa samalla lapsen perässä vaappuen niin ainakin viikko siinäkin olisi mennyt. Ne keittiöstä puuttuvat listatkin on nyt maalattu, mikä on tosi jees. Isäntä ne sitten napautteli paikoilleen (paitsi osa puuttuu edelleen, eihän se nyt sovi että kerralla tekisi valmiiksi).

Saunan seinästä löydettiin lämmityspuuhien yhteydessä hevosmuurahaispesä. Ei hyvä. Määhän ne myrkytän! Tai siis isäntä myrkyttää. Ihan tavallisten murkkujen pesän löysin tässä yksi päivä eräästä multasäkistä. Oli kuulkaa munia ja toukkia ja hirveä kuhina. En sitten laittanut  niitä multia tomaateille. Isäntähän ne myrkyttää! Kauheeta kun luonto tolla lailla hyppii nenille.

Lähiaikojen aiheita tällä tontilla ovat mm. tapettien valinnan vaikeus ja keittiön välitilan laatoitus. Yritän jälleen aktivoitua kirjoittamisen suhteen, syvimmät pahoittelut venähtäneistä postausväleistä.


Vielä iso ja kaunis kiitos ja halaukset maailman mahtavimmalle talkooporukalle! Jäimme teille kaikille suureen kiitollisuuden velkaan. Olette ihania!

2 kommenttia:

Penni ajatuksistasi.