Keittiössä tapahtuu: tiskipöytä ja yläkaapit

Esittelyssä tällä kertaa keittiön tiskikuoltokeskus säilytysratkaisuineen. Liikkeelle lähdettiin purkamalla kuvan mukainen järjestelmä. On todella söpö, kyllä. Siis oikeasti, tässä kuvassa ihan tosi symppis. Melkein kuvaan mahtunut korkea kaappi oli myös oivallinen paikka säilöä erilaisia asioita. 

Ikäväksemme kuitenkin lähempi tarkastelu osoitti maalien lohkeilleen ja olihan ne jo aika pinttyneitä. Tuohon ei myöskään mahdu sähköliettä ja tiskikonetta allaskaapin viereen. Keittiön ainoa vesipiste (siis eikö 50-luvun keittiössä olekaan useamapaa vesipistettä, kummallista!) kun on just tuossa hanan osoittamassa paikassa, joten tiskikoneen paikka on siinä hollilla sitten ja piste. Eikä me haluttu/jaksettu/ei ollut varaa alkaa vetämään vesiputkia toiselle puolelle keittiötä. Sähköliedellekään ei kovinkaan montaa sijoituspaikkaa ollut johtuen mm. kahdesta ovesta, kaksista ikkunoista ja puuhellasta, joka ehdottomasti haluttiin säilyttää. Niiden paikat kun on melko pysyväisesti siinä missä ne nyt on. 

Tokihan purkamisen jälkeen keittiössä tehtiin paljon puhuttu lattiaremppa sekä seinien pintaremppa. Näiden puhteiden jälkeen käsistään kätevä herra Heikkilä rakensi meille tiskinurkkauksen. Ei tosin ollut sieltä tukevimmasta päästä.

Astetta industriaalimpi tai jotain.
Mä olen aina ollut tosi huono
näissä tyylisuuntauksissa. 

Tiedoksi teille, jotka nyt kauhistelevat ihan hyvien kaappien ja laatikoiden hylkäämistä: ei hätää. Ne kunnostettiin eli maalit raaputeltiin veks, pari hapertunutta tausta- yms. levyä vaihdettiin ja sitten ne koottiin uudelleen ja maalattiin. Valitettavasti hauska kippikaappi, leivinalusta ja korkea kaappi jäivät uudesta kompleksista pois tilanpuutteen vuoksi mutta yläkaapit, allaskaapin sekä laatikot käytimme hyväksemme. Ehkä noita poisjääneitä voi hyödyntää jossain muualla.

Raaputettu ja hiottu.

Uusi tiskipöytä tehtiin liimapuulevystä. Siihen sahattiin koloset upotettaville tiskialtaalle sekä sähköliedelle ja sitten se öljyttiin tummanruskeaksi, värin nimi taisi olla konjakki (miten se herra siihen niin ihastuikaan).

Hieno tästä tulee.

Sitten vähän sahailtiin liimapuulevyä, että päästiin liimaamaan niitä uudelleen yhteen. Tarvittiin siis tukevia "väliseiniä" tiskipöydän päätyihin ja uunin ja tiskikoneen väleihin muun muassa sekä tietysti pohjalevyä allaskaappiin ja sokkelia ja mitä vielä. Oikean levyistä tai syvyistä levyä siis ei ollut valmiina niin piti sitten itse tehdä tämäkin. Siis herra teki.

Tässä viritellään liinoja puristamaan liiman
kuivumisen ajaksi. On siellä puutappejakin
liiman lisäksi.

Sitten vaan sahaa, lisää liimaa ja puutappeja ja voilà! Kuvassa poseeraa maalausta odottava uunin "kotelo".

Nuoriherra Heikkilä kävi vetäisemässä
puumerkkinsä tuonne yläkulmaan, ilmeisesti
hyväksynnän merkiksi.

Anna lapselle pensseli ja...

Tämä ei ole lapsityövoimaa. Tämä on koko
perheen osallistavaa yhteistä harrastustoimintaa.

...Tadaa! Saat asennusvalmiin tiskipöydän / keittiön työtason. Huomatkaa muuten että liesituuletin ja yläkaapitkin on jo paikallaan, ohhoh. Vähän ehkä näyttää hassulta kun liesituuletin on eri korkeudella kuin kaapit, mutta näin vältetään pään koliseminen tuulettimen reunaan kokatessa ja varmistetaan kokkaajan yltäminen kaappien sisältöihin.

"Täähän on just hyvä maja hei, kattoluukku ja kaikki! Kato
äiti kun mä kurkkaan täältä!"

Loppusilauksena laatikoihin vedettiin hyllypaperit pohjalle. Laatikoiden sisäosat ovat kaiketi alkuperäiset ja näin ollen hieman kuluneet ja aikaa nähneet. Emme kuitenkaan jaksaneet alkaa maalata niitä kun "eihän ne minnekään sieltä näy". 

Nätit tulee.

Tässä se nyt on! Tosin laatat puuttuu tuolta välitilasta vielä, mutta kyllä on hieno. Sitten kun saadaan ne laatat laitettua niin saadaan valoakin tiskialtaan päälle. Salakavalasti on muuten kaiken maailman roippeet hiippailleet heti tasojen päälle. No osa on kyllä ihan aseteltu sinne. Pahoittelut valoilmiöstä.

Keittiö ei ole ihan näin vaaleanpunainen oikeassa elämässä.