Elämän vesi osa 1

Talossa on siis tällä hetkellä juokseva vesi. Kaivosta. Eli otsikosta poiketen puhe ei tällä kertaa ole viskistä. Veden juomakelpoisuudesta ei kellään tunnu olevan varmuutta. Ainakin sitä juomalla saisi päivittäisen rauta-annoksen täytettyä, sen verran hyvät kertymät tuota punaista materiaa tuntuu olevan kaikkialla missä kaivosta tullut vesi on päässyt seisomaan.

Talousvesikaivomme ja sen viereen kaivettu "lampi".

Itselleni hieman raudan makuinen vesi ei ole mikään suuremman luokan ongelma. Tottumus kysymys lähinnä. Eri asia sitten kaikki nitraatit, nitriitit, mitä näitä viljelyn sivupäästöjä nyt saattaa kaivoveteen tulla. Mutta ennen kuin alan pullottamaan kaivosta ylös pumpattua vettä johonkin juomaveden laadun tarkistamista varten tilattuun puteliin, voisi kaivon yrittää puhdistaa. Jostain tälläinen kaupunkilainenkin oli kuullut, että kaivoja kuuluisi säännöllisesti puhdistaa. Tähänkin internetin ihmeellinen maailma tuntui olevan täynnä erilaisia mielipiteitä ja suoritustapoja. Suurinta kummastusta aiheutti kaivon pohjalle laskettavan suodatushiekan laatu. Raekoko yms. asiat kun saattavat hieman vaikuttaa hiekan suodatuskykyyn. Noh hetken jos toisenkin etsittyäni ja soiteltuani eri kirjainten alla oleviin rautakauppoihin löytyi yhdestä myymälästä tarpeeksi koulutettu myyjä joka osasi suorilta sanoa, että heiltä löytyisi suodatinhiekkaa. Loistavaa, myyjiä ei siis kaikkialla ole ehditty korvata kassoilla.

Noh vappuaattoahan voi jokainen viettää haluamallaan tavalla. Toiset juhlien, minä tänä vuonna siis kaivossa harja kädessä. Ja millainen tämä kyseinen kaivo olikaan. Uppopumppu pohjalle ja eikun pumppaamaan. Kaivosta, sen neljän kaivorenkaan lisäksi, löytyi melkoinen sammakkoyhdyskunta. Vaikka wanhakansa sanookin, että sammakko kaivossa tietää hyvää juomavettä, niin luulen, että jos sammakoita on yli kolmattakymmentä niin on vesi jo kyllä "pilalla". Kaivon renkaat itsessään olivat yllättävän hyvässä kunnossa,  mitä nyt olivat routineet niin pahasti, että renkaiden välistä pystyi työntää käden pellon multaan. Harjoituksen vuoksi kuitenkin pesin renkaat, lapioin noin 10 senttiä limaa kaivon pohjalta kunnes vastaan tuli puhdasta soraa ja levitin tilalle sen ennalta mainitun suodatushiekan. Sitten vain odottelemaan, että millaista ja millä vauhdilla vettä nousisi tilalle.

Kaivo pesu-urakan päätyttyä. Vettä on ehtinyt nousta jo noin puolitoista renkaan mittaa.

Ja tulihan sitä vettä. Seuraan aamuun mennessä veden pinta oli jälleen ylimmän kaivonrenkaan puolilla kohdin. Samoin kaivoon oli löytänyt osa häädön saaneesta sammakkoyhdyskunnasta. Lisäksi ei oikein voi olla aivan varma onko kaikki kaivoon ilmestynyt vesi pohjavettä vai suodatammeko vain tuota kaivon vieressä olevan "lammen" vettä. Kai tuo vesi peseytymisvetenä ainakin remontin aluksi kelpaa mutta muuten heihei tämä kaivon versio. Juomavetemme taitaa jatkossa tulla jostakin muualta. Kunnalta? Porakaivosta? Vai korjaammeko vain vanhan kaivon? Tähän ja muihin kysymyksiin vastauksia mahdollisesti myöhemmin.