Yläkerta edistyy

Hyvää syksyä kaikille! Se on taasen tovi vierähtänyt edellisestä kirjoitelmasta. Loppukesän ja alkusyksyn aikana täällä Talviveräjällä (vai -ssä?) on sen sijaan tapahtunut yhtä ja toista: saatiin lastenhuone ja makuuhuone valmiiksi, työmiehet kävi elokuun aikana tekemässä kellariin portaat ja lattian (niistä tulossa erikseen juttua sitten joskus...), käytiin synnyttämässä yksi tyttölapsi maailmaan. Ja nyt ollaan sitten ollaan ihailtu näitä aikaansaannoksiamme. Ei liene yllätys kellekään että eniten ollaan ihailtu pientä vauvapalleroistamme :). Eihän tässä siis mitenkään ole ehtinyt blogia ylläpitää.

Tänään perheemme miesporukka lähti venettä nostamaan ja minä jäin vauvan kanssa kotiin. Nyt tyttö tuhisee vaunuissaan umpiunessa joten ajattelin käyttää ajan hyödyksi ja huudella täälläkin vähäsen (eiköhän se kohta tuolta herää kun pääsen tässä vauhtiin).

Tässä tulee siis kuvamateriaalia jos jonkin verran makuuhuoneisiin liittyen. Otetaan ensin käsittelyyn lastenhuone, joka joskus toissa kesänä näytti vielä tältä:

Nykyinen lastenhuone silloisena väliaikaiskeittiönä.

Keittiöhommien jälkeenhän tästä huoneesta tehtiin silloin kolmihenkisen perheemme makuuhuone ja vaatteiden ja sekalaisen tavaran säilytystila. Siitä ajasta ei tosin ole kuvia, ja ehkä hyvä niin. Oli nimittäin aika täyteen tupattu huone.

Sitten huoneeseen tehtiin ihan oikeasti pieni pintaremontti: lattia vaihdettiin muovista parkettiin, tapetoitiin ja vähän maalattiin piippua:

Möhömahalla voi sentään läiskiä liisteriä tapettiin.

 Nämä asiat tapahtui siis jossain vaiheessa elokuuta. Ihan tarkkaan en muista missä vaiheessa kun mulla ainakin oli pieni paniikki oikeastaan koko elokuun saada hommat valmiiksi ennen vauvan syntymää. Ehkä olenkin jo asiasta maininnut?

Siitä kivaa hommaa, että poitsukin pääsi mukaan meininkeihin.

Piippu maalattiin muuten vielä harmaaksi ja lisäksi liitutaulumaalilla tehtiin siihen tuommoinen, no, liitutaulu. Voi siihen sitten luvan kanssa piirellä seinään, jos jäisi ne tapetit rauhaan. Valmishan huone ei oikeastaan ole vieläkään. Vaatekaappi odottaa loppuunsaattamista, nyt siellä on seinät pinkopahvilla ja sitä käytetään pyykkikaappina. jotain hyllyä ja tankoa nyt ainakin varmaan laitetaan sinne sitten joskus. Myös sellainen sisustuksellinen ote on hieman hukassa vielä, nyt sinne on vaan kannettu tavarat tyylillä "tää on nyt ihan hyvä toistaiseksi tässä".

Tuolinsöpöläinen saa joskus uudet kankaat yllensä.

Jonkun mielestä oma huone taitaa olla aika kiva.

Tapetti on muuten Pihlgren & Ritola:n Avaruuslintu.

Ja verhot puolestaan Almedahls:n Fågelsång.

Sitten isin ja äidin huoneeseen, mars. Ennen remontin alkuahan huonetta ei oikeastaan ollut lainkaan olemassa, vain seinää ja lattiaa raakalaudasta. Lattiassa oli sahanpurueriste ja seinissä ei mitään. Katossa toki oli eristeitä, mutta sinnekin laitettiin sitä lisää. Kuvamateriaalia eristyshommista voi tsekata tästä aikaisemmasta postauksesta.

Jonkun mielestä myös isin ja äidin huone on aika kiva.

Osassa seinistä on pinkopahvit tapettien alla, osa (vaate"huoneen" puoleiset) seinistä on vain vanerilevyä, johon on suoraan liisteröity tapetti. Varsin toimiva ratkaisu tähän väliin kun piti vain erottaa vaatesäilytys muusta huoneesta, eristys oli jo tehty ulkoseinään nääs. Ehkäpä voisin laittaa tänne vaatehuoneestakin pikkujuttusen erikseen. Sitten joskus.

Ikkunoille tullaan vielä joskus tekemään jotain.

Lattialle tehtiin sellainen homma että laudat irroitettiin, tsekattiin purujen kunto, ehkä laitettiin vähän ekovillaa (en enää muista), hiottiin laudat yksitellen pihalla, naulattiin takaisin paikoilleen, hiottiin vähän lisää kun piti tasoitella lautojen välejä ja maalattiin harmaaksi.

Tämäkin tapetti Pihlgren & Ritolaa, malli Niittyleinikki.

Katto on valkoisesksi maalattua Halltex:n perinnelaattaa puskusaumalla.

Lamppu on vaihdettu vähän nätimpään tätä nykyä. Että sellaiset. Ja saatiin muuten valmiiksi ennen synnytystä! Hyvä me!

Oli muuten pakko laittaa näinkin monta kuvaa kun halusin ehdottomasti tuon yhden linssiluden hääräilyt mukaan.

Haasteellista

Saimme Keskeneräiseltä 11+11+11-haasteen joskus hyvin kauan aikaa sitten, kuinka kivaa! Anteeksi, että tässä on nyt vähän kestänyt. Haasteen tarkoituksena on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä, joilla on alle 200 lukijaa.

Tässä olikin hommaa, ja aikani odoteltuani herran vastauksia päätin nyt vihdoinkin julkaista nämä omat vastaukseni. Herra sitten tekee oman postauksensa, jos on tehdäkseen. Hänellä kyllä ihan ymmärrettävästi on kädet täynnä remontin kanssa, mutta toivossa on hyvä elää, eikö?

Haasteen "säännöt" ovat seuraavanlaiset:

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää täydentää 11 haastajan aloittamaa lausetta.
3. Haastetun pitää keksiä 11 lauseen alkua uusille haastetuille.
4. Sitten tulee valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun tulee kertoa kenet olet haastanut.

1. Minulla on ruskeat hiukset.
2. Tykkään salmiakista.
3. Innostun helposti mutta asioiden loppuunvieminen onkin jo toinen juttu.
4. Opettelin vastikään ajamaan uudelleen autoa yli 5 vuoden tauon jälkeen kun oli pakko, täällä Paimiossa ei jotenkin toi julkinen liikenne toimi ihan samalla lailla kuin Espoossa. Olen vieläkin kyllä aika käsi ratin takana.
5. Olen likinäköinen, joten käytän silmälaseja.
6. Syksyn tullen minuun iskee neulomis- ja virkkaamishimo, jonka keväisin selättää peukaloiden vihertyminen. Ilmeisesti viherpeukaloilla ei vaan voi heiluttaa puikkoja. Ei sillä että olisin mitenkään pro kummassakaan lajissa.
7. Lasken viikkoja seuraavaan sushiateriaan. (nyt ois enää noin 5...)
8. Imurointi on raivostuttavaa. 
9. Harrastin nuoruudessani mm. jalkapalloa, taekwondoa ja salibandya. En kylläkään kaikkia samanaikaisesti.
10. Vastaan harvoin puheluun tuntemattomasta numerosta vältelläkseni lehtien myyjiä.
11. Syön aivan liikaa karkkia. Ja aivan liian usein.

Jatka lauseita:
1. Minusta on hauskaa... viettää aikaa ystävien kanssa, etenkin ilman lapsia.
2. Pidän... vaatteita.
3. En pidä... aikaisista aamuherätyksistä.
4. Viiden vuoden päästä minä... olen niiiin fabulous.
5. Jos kaikki menee pieleen, voin...  lähteä uuteen nousuun!
6. Jos voisin muuttaa yhden asian,... Ai niinkuin itsessäni? Tietysti voisin olla joitakin kiloja kevyempi. Turhamaista, tiedetään.
7. Jos rikastuisin,... laittaisin elämän ranttaliksi! Oikeasti alkaisin varmaan asuntosijoittajaksi ja sitten voisi matkustaa jonnekin palmun alle muutamaksi viikoksi tai kuukaudeksi. Lapsille osa säästöön. Ostaisin auton. Eikä pidä unohtaa hyväntekeväisyyskohteita. Pitääkin sitten rikastua ihan huolella.
8. Kamalinta olisi... oman lapsen kuolema.
9. Yritän välttää... lehdenmyyjiä.
10. Olen päättänyt... aloittaa kuntoilun ja pudottaa painoa. Monta kertaa.
11. Tärkeintä elämässä on... No perhe ja lapset tietty. 

Uudet 11 jatkettavaa lausetta:

1. Persoonallisuuttani parhaiten kuvaa...

2. Koulussa olin...

3. Kauneinta mitä minusta/minulle on sanottu...

4. Bravuurini keittiössä...

5. Ikävöin...

6. Taito, jonka haluan oppia...

7. Jos olisin eläin, olisin...

8. Parasta kotimaassani...

9. Luen...

10. En koskaan lähde matkalle ilman...

11. Kun jään eläkkeelle, aion...

Lähetän haasteen eteenpäin seuraaville bloggaajille, pitäkää hauskaa:

Harrastelijoille harjulla

Koivurinteen Akalle

Pilviraitin Marjaanalle

Vadelmatalon Rouva Vatulle
Kotopellon Blue-Storylle
Myydään: Asunto. Ostetaan: Koti-blogin Elinalle
Vinolan Pietalle
Vanhan talon korjaaminen-blogin Tittelle

Juu, tiedän että ei nyt tullut haastettua 11 bloggaajaa, mutta ajattelin pitää haastettettavat edes suunnilleen aihepiirimme sisällä ja vielä en ole löytänyt enempää meitä upeita pienen tai pienehkön lukijakunnan kirjoittelijoita.

P.S. Aika kivat kesäkelit?

Talviveräjän neljä vuodenaikaa: Kevät

Nyt kun kesä otilasta huolimatta pitkällä, on jo korkea aika pohdiskella hieman kevättä. On se vaan kummallista, miten valo vaikuttaakin mielen- ja yleiseen vireystilaan. On vaan niin paljon kivempaa herätä aamulla kun ei olekaan enää säkkipimeää. Linnun laulu! Tuulikin alkaa kuulostaa paljon lempeämmältä suhistessaan avautuvien lehtisilmujen läpi.

Kevät kului, kuten monella muullakin, pihaa siivoten (vain jotta sen voi taas sotkea vaikka kaadetuilla puilla ja karsituilla ruusupensaan oksilla) ja siemeniä kylväen sekä taimia istuttaen. Pitää myöntää, että hieman tuli innostuksen vallassa paniikin omaisesti "äkkiä nyt jotain kasvamaan"-mentaliteetti takaraivossa laitettua vähän sitä sun tätä sinne sun tänne kasvamaan. Ehkä ensi vuonna maltamme tehdä perinpohjaisempia suunnitelmia ja jopa noudattaa niitä. Silloin ollaan taas kasvukauden verran viisampia sen suhteen mitä ylipäänsä kannattaa täällä kasvatella. Tällä hetkellä ainakin kasvusäkeissään kukoistavat tomaatit ja kurkut, paprikat ja chilit ovat puolestaan ilmeisesti jääneet vähän näiden jättien varjoon eivätkä oikein jaksa kasvaa. Ehkä sekin tässä kesän edetessä muuttuu. Myös muutamat yrtit viihtyvät ruukuissaan kasvihuoneessa mainiosti, mm. rosmariini, persilja ja aivan sekaisin kasvun riemusta mennyt minttu. Minä kyllä hieman haaveilen sellaisesta ryytimaasta tuohon johonkin talon nurkalle.

Vapun alla käytiin ostamassa pensasaita, muiden pakollisten vappuhankintojen ohella.

Palataanpa kuitenkin kevääseen. Lämmityksen tarpeen väheneminen oli yksi iso positiivinen asia joka tuli kevään myötä. Sähköyhtiön kilpailutus on muuten asia, joka silloin tällöin nousee taloudessamme puheeksi, mutta saa nähdä koska saadaan aikaiseksi.

Kevät oli myös varsin ristiriitaista aikaa, samoin kuin kuluva kesäkin on ollut. Nimittäin ulkohommia pitäisi päästä kovasti tekemään ja innostus pihalla möyrimiseen olisi suuri. Mutta. Kun sisällä tapahtuvaa remonttiakin pitäisi tehdä. Tahtoo homma kuin homma venyä ihan mahdottomiin aikoihin ja jäädä kesken kun toisen meistä pitäisi vielä leipätyössäkin käydä ja toisen hoitaa aina vain vauhdikkaammaksi käyvä 2,5-vuotias (vai käynkö minä vain hitaammaksi...?). Ruokakaan ei itse hyppää pataan eikä imuri lähde oma-aloitteisesti puksuttamaan. Ei liihota puhtaat lakanat sänkyyn eikä pyykit kuuraannu omin päin. Aikahan on kortilla meillä kaikilla, välillä vaan tuntuu että olisi kiva jos taloudenhoidolliset asiat vain jotenkin tapahtuisivat jotta itse voisi keskittyä olennaiseen. Siis vaikka makkarin rakentamiseen. Vaikka raskaimmat hommat - jotka viikko viikolta on oikeasti aina vaan kevyempiä - jääkin herran harteille. Eli jee, kevät mutta yhyy, millä ajalla kaiken ehtisi tehdä? Sama vanha laulu siis, hieman eri vuodenajalle sovitettuna vain.

Pensasaidan paikka. Kun saisi vielä toisen kannon poies.

Uskaltaisikohan sitä meuhkata, että heitin puolivakavissani ukolle haasteen saada aikaiseksi yksi blogikirjoitus per nenä per viikko. Päivitystahti on välillä aika nolon hiljaista nimittäin. Ei pitäisi olla mitenkään ylivoimaista ja näin te rakkaat lukijat saisitte sisältöä laadusta tinkimättä tahi huolimatta peräti kaksi kertaa viikossa. Eikös kuulosta hyvältä? Toiveajattelulta?




Edit 4.7: osa tekstistä poistettu.

Kädenvääntöä tapeteista

Tilasin Tapettitehdas Pihlgren ja Ritola Oy:stä jokin aika sitten "ihan muutaman" näytteen tapeteista. Mikäli vanhat merkit paikkansa pitää, meillä on herran kanssa hyvinkin erilaiset näkemykset siitä, mikä näyttää hyvältä ja kumpikaan ei oikein pidä siitä toisen ehdottamasta vaihtoehdosta. Joten molempia oikeasti tyydyttävän kompromissin löytyminen saattaa hieman kestää. Eikä me muutenkaan olla oltu ihan kauhean sukkelia ja vikkeliä näissä meidän remonttiliikkeissä. Eli, vaikka meillä ei vielä ole tapetointivalmista seinää yhden yhtä neliötä, tulin siihen tulokseen, että peli avataan nyt.

Tarkoitus on siis plätkiä tapetit niin olohuoneen, pikkukammarin, kuin molempien makuuhuoneiden seiniin. Ja kun eihän yksi tai kaksi vaihtoehtoa per huone nyt vaan riitä mihinkään niin eri malleja kertyikin ihan kiva lista. ei sillä että enää muistaisin mihin huoneeseen ajattelin mitäkin, mutta niitä malleja voidaan sitten pyöritellä seinältä toiselle tarpeen mukaan.

Tässähän näitä. On siellä pari ihan hutilyöntiäkin.

Hämmentävästi olohuoneen tapetistsa oltiin heti yhtä mieltä, että se olisi tuo salmiakkiruutumainen tuolta vasemmasta yläkulmasta. Tosin siinäkin kuviointi on mun mieleen vähän liian pieni, mutta on se silti makee. Vasen yläkulma on siis olkkarin tapettivaihtoehdot, joista noi kaksi muuta ei kyllä ole hyviä. Lastenhuoneeseen minä haluaisin tuon Avaruuslinnun oikealta ylhäältä, mutta en ole varma herran mielipiteestä. Pöllö on kyllä myös söpö, mutta jotenkin toi väritys hyppii silmille ja en ole varma onko se liian lastenhuonemainen sitten kuitenkin (making any sense?).

Oikealla keskellä on pikkukamarin tapetit. Siinä on kolme "krumeluureinta" pääsemässä finaaleihin ja noi vinoruudut karsiutuivat alkumetreillä. Toinen on liian joulu ja toinen liian pliisu. Vaihtoehtoina on tapetoida joko koko huone valikoitavalla  tapetilla, tai sitten vain yksi sähäkkä tehosteseinä ja muihin sitten jotain hillitympää (mutta mitä, se on vielä arvoitus kaikille).

Vasen alakulma on vähän sellaista väliinputoajasorttia, joista ei oikein osattu sanoa mitä ne on miehiään näin livenä. Paitsi tuo alimmainen on liian vääränvärinen ja hailakka meidän molempien makuun. Appelsiinit voisi toimia makkarissa tai lastenhuoneessa, samoin kuin raidallinen. Oikea alakulma olisi sitten lähinnä meidän makkarin tapetteja, paitsi tuo alin, jossa raidoitus on liian tiheä ja kapea. Mun ihan ehdoton suosikki on tuo sininen kukallinen, muistaakseni nimeltään Niittyleinikki.

Katos vaan, ihan hyvin muistin vielä mitä kaavailin mihinkin huoneseen. Pitänee palata tämän kirjoituksen pariin sitten kun aika on kypsä. Ja ihan ovela veto multa suorittaa esikarsinta yksin, ja sitten voin esittää että ihan kaikessa sovussa ja yhteisymmärryksessä valittiin tapetit. Saas nähdä onko meillä täällä kohta samanmoiset määrät herran tilaamia näytteitä...

Monen tähden talkoot

Meillähän on aika monta asiaa tekemättä tai hyvälläkin tuurilla täysin puolitiessä. Sinälläänhän keskeneräisyydessä ei ole mitään vikaa, kiirekkös tässä valmiissa maailmassa ja sillai. Kuitenkin, kuten olen jo useasti maininnut, herra ja rouva Heikkilän makuukamari olisi mitä erinomaisinta saada valmiiksi syyskuuhun mennessä. Ja kun tässä nyt toivotaan, niin myös nykyinen koko perheen makuuhuone voisi saman aikarajan puitteissa muuntautua lasten huoneeksi.

No, joskus keväällä laitoin sähköpostin laulamaan lähisukulaisille ja innokkaimmille ystäville, että nyt on oiva mahdollisuus tarjota osaavaa apuaan ruokapalkkaa vastaan. Saimmekin kiitettävän osallistujamäärän, laskinkohan 13 aikuista meidät mukaanlukien. Makuuhuoneen rakennusmateriaalitkin saatiin hyvissä ajoin päivää ennen h-hetkeä. Joku ehti jo soitella moneen kertaan myyjälle tilauksen etenemisestä.

Meidän tavarat on jo purettu, kuvaaja oli liian hidas.

Kuormakirjantarkastaja valmiina!

Melko lämpöisessä säässä, noin + 27 astetta celsiusta, ruvettiin hommiin. Osa porukasta ohjattiin lauantaina makuuuhuoneen kimppuun, osa tekemään "parkkipaikkaa" ja saunalle "siltaa", joku maalasi listoja, joku korjasi puimalan oven salpaa, nurtsi saatiin leikattua, sauna lämpeni kuin itsestään, sunnuntaina uusi porukka makuuhuoneen kimppuun ja niin edelleen. Yritettiin myös klapihommia, mutta moottorisaha alkoi käryttää niin pahasti ettei uskaltanut ylikuumentaa sitä. Yritettiin pestä lipputankoa, mutta ei saatu pultteja auki, enkä tiedä oltaisiinko uskallettu sitä kaataa sitten kuitenkaan. Yritettiin kaivaa puunjuurta maasta, mutta piru vieköön se on tiukassa. Pyysinkin siihen liittyen tarjouksen jyrsinnästä.

Seuraavassa kahdessa kuvassa esittäytyy makuuhuoneemme. Ihan pientä pintaremonttia vaan tässä ajateltiin.

Niin vauhdikasta, että kuvaaja ei taaskaan pysy perässä.

Tarkkana siellä mittaushommissa!

Saunalle menee polku, mukava parannus entiseen eurolava-viritykseen.

Eli työlistalle oli kerätty hommia ihan reilusti. Osa jäi tekemättä, mutta ne olikin sellaista extraa. Pääasia oli nyt ensinnäkin se meidän makuuhuone, joka edistyi kahden päivän aikana enemmän kuin yksin tehden varmaan parissa viikossa. Myös se parkkis ja saunalle vievä ojanylitys oli ihan mahtavaa saada tehdyksi, sillä nyt herra voi keskittyä makuuhuonerempan jatkamiseen. Ja jos minä sitä tekisin yksinäni pallomahan kanssa samalla lapsen perässä vaappuen niin ainakin viikko siinäkin olisi mennyt. Ne keittiöstä puuttuvat listatkin on nyt maalattu, mikä on tosi jees. Isäntä ne sitten napautteli paikoilleen (paitsi osa puuttuu edelleen, eihän se nyt sovi että kerralla tekisi valmiiksi).

Saunan seinästä löydettiin lämmityspuuhien yhteydessä hevosmuurahaispesä. Ei hyvä. Määhän ne myrkytän! Tai siis isäntä myrkyttää. Ihan tavallisten murkkujen pesän löysin tässä yksi päivä eräästä multasäkistä. Oli kuulkaa munia ja toukkia ja hirveä kuhina. En sitten laittanut  niitä multia tomaateille. Isäntähän ne myrkyttää! Kauheeta kun luonto tolla lailla hyppii nenille.

Lähiaikojen aiheita tällä tontilla ovat mm. tapettien valinnan vaikeus ja keittiön välitilan laatoitus. Yritän jälleen aktivoitua kirjoittamisen suhteen, syvimmät pahoittelut venähtäneistä postausväleistä.

Vielä iso ja kaunis kiitos ja halaukset maailman mahtavimmalle talkooporukalle! Jäimme teille kaikille suureen kiitollisuuden velkaan. Olette ihania!

Sivuvintti pimeenä

Oleellisesti yläkerran makuuhuoneisiin liittyvä työrupeama on sivuvinttien lisäeristäminen. Yläkertaan siis muotoutuu kesän aikana minulle ja herralle ihan oma makuuhuone ja nykyisestä kokoperheen makkarista tehdään lastenhuone. Muuttaessammehan sivuvinttien lattiamateriaalina oli sahanpuhuru ja seinissä ei ollut eristeitä. Ilmankos laski makuuhuoneen lämpötila talvella + 15 asteeseen, onneksi ei ollut kovinkaan kylmä talvi tämä ensimmäinen. Mutta taas opittiin uutta, eli tarvitaan lisää eristeitä, myös yläpohjaan. Sivuvintit olivat myös täynnä erinäistä tavaraa, käyköön hiirensyömä vanha turvaistuin esimerkistä. 

Viime kesän aikana tyhjensin isäni kanssa toisen sivuvintin tavarasta ja herra puuhasteli sinne muistaakseni maaliskuun aikana lautoja lattiaan ja villalevyjä seiniin. Kuvasta päätellen sinne meni myös tuulensulkupaperia, kaiketi lähinnä pitämään purut lattiassa. Täytyy myöntää, että ihan hirveästi en tähän projektiin perehtynyt. Siellä vintillä oli tuolloin niin kylmä ja pimeää ja ahdasta että menestyksekkäästi välttelin siellä käymistä. 

Lattiamateriaaliksi valikoitui pitkän harkinnan ja lukuisten kilpailutuskierrosten jälkeen rossipohjarempan ylijäämälaudat. Ja miksi tämä piti tehdä ennen makuuhuoneremontteja? Koska meidän tuleva makuuhuoneemme oli täytetty purkamattomilla muuttolaatikoilla ja muulla tavaralla ja nehän piti sieltä saada lykättyä jonnekin remontin tieltä. Eli ihan normaalia tää-pitää-tehdä-nyt-heti-mutta-ennen-kuin-pääsee-tätä-tekemään-pitää-tehdä-toi-juttua. 

Otsikosta tuli mieleen, että jotain valoja voisi vetää sivuvinteillekin. Tai voihan olla että herralla on tähänkin jo suuret suunnitelmat, ei vaan ole tullut puheeksi. Tietysti fikkareillakin pärjää, voipi olla että valaistusasian ratkaiseminen jää tulevaisuuteen.

Nythän tuo "valmis" sivuvintti on jo tehokkaasti tuutattu täyteen meidän rompetta. Ei kovin yllättävää. Ihan kaikkien taiteen ja rakennussääntöjen mukaan tämä eristämis- ja lattianrakennushomma tuskin tehtiin, mutta kunhan saadaan lämmöt pysymään asuinhuoneissa ja sivuvinttivarastoihin purua tukevampi tallustelualusta niin se riittää meille. Voidaan sitten ensi talvena taas ihmetellä, että tuliko eristettyä riittävästi.

Äitienpäivänä puutarhassa

Perinteikkään aamiainen sänkyyn-yllärin lisäksi minua hemmoteltiin myös uudenlaisella lahjuksella. Sain nimittäin kirsikkapuun! Toivottavasti  myös tästä tulee jatkuva perinne.

Pahimmasta aamiaisähkystä toivuttuani suuntasimme koko perheen voimin päivän seremonialliseen osuuteen ulos.

Miehissä istutetaan. Juhlakalu kuvaa.

Tällä hetkellä puun poikanen patsastelee varsin yksin keskellä peltoa, mutta sitten joskus se tulee reunustamaan pihamme oleskelupuolta vastaavanlaisten puukollegojen kanssa. Meidän piha- ja puutarhasuunnitelmat on muuten melkoiset, joku voisi jopa sanoa suuruudenhullut, suurin osa virkistys- ja hyötykäyttöön suunnittelemastamme läänistä kun on vielä heinäistä peltoa. Mutta niistäkin ehkäpä tarkemmin jatkossa.

Mitähän istutettavaa sitä keksisi, tai ylipäätään olisi olemassa, isänpäiväksi keskellä marraskuuta...