24.7.2014

Haasteellista

Saimme Keskeneräiseltä 11+11+11-haasteen joskus hyvin kauan aikaa sitten, kuinka kivaa! Anteeksi, että tässä on nyt vähän kestänyt. Haasteen tarkoituksena on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä, joilla on alle 200 lukijaa.

Tässä olikin hommaa, ja aikani odoteltuani herran vastauksia päätin nyt vihdoinkin julkaista nämä omat vastaukseni. Herra sitten tekee oman postauksensa, jos on tehdäkseen. Hänellä kyllä ihan ymmärrettävästi on kädet täynnä remontin kanssa, mutta toivossa on hyvä elää, eikö?

Haasteen "säännöt" ovat seuraavanlaiset:

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää täydentää 11 haastajan aloittamaa lausetta.
3. Haastetun pitää keksiä 11 lauseen alkua uusille haastetuille.
4. Sitten tulee valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun tulee kertoa kenet olet haastanut.

1. Minulla on ruskeat hiukset.
2. Tykkään salmiakista.
3. Innostun helposti mutta asioiden loppuunvieminen onkin jo toinen juttu.
4. Opettelin vastikään ajamaan uudelleen autoa yli 5 vuoden tauon jälkeen kun oli pakko, täällä Paimiossa ei jotenkin toi julkinen liikenne toimi ihan samalla lailla kuin Espoossa. Olen vieläkin kyllä aika käsi ratin takana.
5. Olen likinäköinen, joten käytän silmälaseja.
6. Syksyn tullen minuun iskee neulomis- ja virkkaamishimo, jonka keväisin selättää peukaloiden vihertyminen. Ilmeisesti viherpeukaloilla ei vaan voi heiluttaa puikkoja. Ei sillä että olisin mitenkään pro kummassakaan lajissa.
7. Lasken viikkoja seuraavaan sushiateriaan. (nyt ois enää noin 5...)
8. Imurointi on raivostuttavaa. 
9. Harrastin nuoruudessani mm. jalkapalloa, taekwondoa ja salibandya. En kylläkään kaikkia samanaikaisesti.
10. Vastaan harvoin puheluun tuntemattomasta numerosta vältelläkseni lehtien myyjiä.
11. Syön aivan liikaa karkkia. Ja aivan liian usein.

Jatka lauseita:
1. Minusta on hauskaa... viettää aikaa ystävien kanssa, etenkin ilman lapsia.
2. Pidän... vaatteita.
3. En pidä... aikaisista aamuherätyksistä.
4. Viiden vuoden päästä minä... olen niiiin fabulous.
5. Jos kaikki menee pieleen, voin...  lähteä uuteen nousuun!
6. Jos voisin muuttaa yhden asian,... Ai niinkuin itsessäni? Tietysti voisin olla joitakin kiloja kevyempi. Turhamaista, tiedetään.
7. Jos rikastuisin,... laittaisin elämän ranttaliksi! Oikeasti alkaisin varmaan asuntosijoittajaksi ja sitten voisi matkustaa jonnekin palmun alle muutamaksi viikoksi tai kuukaudeksi. Lapsille osa säästöön. Ostaisin auton. Eikä pidä unohtaa hyväntekeväisyyskohteita. Pitääkin sitten rikastua ihan huolella.
8. Kamalinta olisi... oman lapsen kuolema.
9. Yritän välttää... lehdenmyyjiä.
10. Olen päättänyt... aloittaa kuntoilun ja pudottaa painoa. Monta kertaa.
11. Tärkeintä elämässä on... No perhe ja lapset tietty. 

Uudet 11 jatkettavaa lausetta:
1. Persoonallisuuttani parhaiten kuvaa...
2. Koulussa olin...
3. Kauneinta mitä minusta/minulle on sanottu...
4. Bravuurini keittiössä...
5. Ikävöin...
6. Taito, jonka haluan oppia...
7. Jos olisin eläin, olisin...
8. Parasta kotimaassani...
9. Luen...
10. En koskaan lähde matkalle ilman...
11. Kun jään eläkkeelle, aion...

Lähetän haasteen eteenpäin seuraaville bloggaajille, pitäkää hauskaa:
Juu, tiedän että ei nyt tullut haastettua 11 bloggaajaa, mutta ajattelin pitää haastettettavat edes suunnilleen aihepiirimme sisällä ja vielä en ole löytänyt enempää meitä upeita pienen tai pienehkön lukijakunnan kirjoittelijoita.

P.S. Aika kivat kesäkelit?


2.7.2014

Talviveräjän neljä vuodenaikaa: Kevät

Nyt kun kesä otilasta huolimatta pitkällä, on jo korkea aika pohdiskella hieman kevättä. On se vaan kummallista, miten valo vaikuttaakin mielen- ja yleiseen vireystilaan. On vaan niin paljon kivempaa herätä aamulla kun ei olekaan enää säkkipimeää. Linnun laulu! Tuulikin alkaa kuulostaa paljon lempeämmältä suhistessaan avautuvien lehtisilmujen läpi.

Kevät kului, kuten monella muullakin, pihaa siivoten (vain jotta sen voi taas sotkea vaikka kaadetuilla puilla ja karsituilla ruusupensaan oksilla) ja siemeniä kylväen sekä taimia istuttaen. Pitää myöntää, että hieman tuli innostuksen vallassa paniikin omaisesti "äkkiä nyt jotain kasvamaan"-mentaliteetti takaraivossa laitettua vähän sitä sun tätä sinne sun tänne kasvamaan. Ehkä ensi vuonna maltamme tehdä perinpohjaisempia suunnitelmia ja jopa noudattaa niitä. Silloin ollaan taas kasvukauden verran viisampia sen suhteen mitä ylipäänsä kannattaa täällä kasvatella. Tällä hetkellä ainakin kasvusäkeissään kukoistavat tomaatit ja kurkut, paprikat ja chilit ovat puolestaan ilmeisesti jääneet vähän näiden jättien varjoon eivätkä oikein jaksa kasvaa. Ehkä sekin tässä kesän edetessä muuttuu. Myös muutamat yrtit viihtyvät ruukuissaan kasvihuoneessa mainiosti, mm. rosmariini, persilja ja aivan sekaisin kasvun riemusta mennyt minttu. Minä kyllä hieman haaveilen sellaisesta ryytimaasta tuohon johonkin talon nurkalle.


Vapun alla käytiin ostamassa pensasaita, muiden pakollisten vappuhankintojen ohella.

Palataanpa kuitenkin kevääseen. Lämmityksen tarpeen väheneminen oli yksi iso positiivinen asia joka tuli kevään myötä. Sähköyhtiön kilpailutus on muuten asia, joka silloin tällöin nousee taloudessamme puheeksi, mutta saa nähdä koska saadaan aikaiseksi.

Kevät oli myös varsin ristiriitaista aikaa, samoin kuin kuluva kesäkin on ollut. Nimittäin ulkohommia pitäisi päästä kovasti tekemään ja innostus pihalla möyrimiseen olisi suuri. Mutta. Kun sisällä tapahtuvaa remonttiakin pitäisi tehdä. Tahtoo homma kuin homma venyä ihan mahdottomiin aikoihin ja jäädä kesken kun toisen meistä pitäisi vielä leipätyössäkin käydä ja toisen hoitaa aina vain vauhdikkaammaksi käyvä 2,5-vuotias (vai käynkö minä vain hitaammaksi...?). Ruokakaan ei itse hyppää pataan eikä imuri lähde oma-aloitteisesti puksuttamaan. Ei liihota puhtaat lakanat sänkyyn eikä pyykit kuuraannu omin päin. Aikahan on kortilla meillä kaikilla, välillä vaan tuntuu että olisi kiva jos taloudenhoidolliset asiat vain jotenkin tapahtuisivat jotta itse voisi keskittyä olennaiseen. Siis vaikka makkarin rakentamiseen. Vaikka raskaimmat hommat - jotka viikko viikolta on oikeasti aina vaan kevyempiä - jääkin herran harteille. Eli jee, kevät mutta yhyy, millä ajalla kaiken ehtisi tehdä? Sama vanha laulu siis, hieman eri vuodenajalle sovitettuna vain.

Pensasaidan paikka. Kun saisi vielä toisen kannon poies.
Uskaltaisikohan sitä meuhkata, että heitin puolivakavissani ukolle haasteen saada aikaiseksi yksi blogikirjoitus per nenä per viikko. Päivitystahti on välillä aika nolon hiljaista nimittäin. Ei pitäisi olla mitenkään ylivoimaista ja näin te rakkaat lukijat saisitte sisältöä laadusta tinkimättä tahi huolimatta peräti kaksi kertaa viikossa. Eikös kuulosta hyvältä? Toiveajattelulta?




Edit 4.7: osa tekstistä poistettu.